MTK:n ympäristöjohtaja Johanna Ikävalko ja Rauman kaupungin ympäristötoimenjohtaja Juhani Korpinen. Kuvassa myös TEHO-hankkeen hankekoordinaattori Airi Kulmala Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta.
Mtk:n ympäristöjohtaja Johanna Ikävalko:
Minusta ei tullut viljelijöiden viherpesuria, viljelijät valkopesivät minut
UU 23.6.2009 Kylmäpihlaja, Rauma / Olli Haapala - MTK:n historian ensimmäinen ympäristöjohtaja Johanna Ikävalko puhuu puolentoista vuoden kokemuksella maanviljelyn ympäristöongelmista. Hän sanoo ettei aio viljelijöiden ympäristömaineen putsariksi. -Pitkän ja sinnikkään puhumisen jälkeen otin tehtävän vastaan tässä etujärjestössä. Muut työtoverit sanoivat että minusta tulee viljelijöiden viherpesuri, mutta kävi päinvastoin. Viljelijät valkopesivät minut.
Johanna Ikävalko on akatemiatason hydrobiologi ja siksi Itämeren likaantuminen on hänelle läheinen aihe. Hän on tavallaan puun ja kuoren välissä tutkijana ja järjestöjohtajana, mutta sanoo tekevänsä "vain oikeita asioita ja puhuvansa asioista oikeilla nimillä ja niinkuin ne todellisuudessa ovat”. -Lähtökohtana on se ettei päästötöntä maataloutta ole olemassa. Vähitellen kuitenkin jo odotetaan tuloksia.
-Kun puhutaan kotimaisesta ruuasta, puhutaan monesta asiasta terveydestä huoltovarmuuteen. Viljelijän on otettava huomioon esimerkiksi kannattavuus, vesiensuojelu, ilmastonmuutos, ruuan laatu ja määrä. Suomalaisen viljelijän työtä voi vain arvostaa, sanoi jo itsekin maatiloilta kokemusta hankkinut Ikävalko. -Ero Euroopan joihinkin maihin on todella suuri. Meiltä sentään löytyy ymmärtämystä ympäristönsuojelulle. Tieto siitä, että oma maanviljelyksemme aiheuttaa puolet omien rannikkovesien ja kahdeksisen prosenttia koko Itämeren pilanntumisesta, on mennyt perille.
Ikävalko muistutti ettei Itämeri ”parane” maatalouden ehtoja kiristämällä. -Kannattaa muistaa että pitkäaikaisten vaikutusten lisäksi Itämerta uhkaa öljykuolema eli suuren luokan öljyonnettomuus, jonka jälkeen muulla pilaantumisella ei olisi juuri merkitystä. Mutta kukaan ei tietenkään toivo öljykatastrofia.
Maatalouden ympäristötuen Ikävalko uskoi tuottavan pitkällä aikavälillä toimintaa, joka osoittaa ”meidän olevan oikeilla jäljillä”. -Viljelijöillä alkaa olla se tieto mitä pitää tehdä. Olen vakuuttunut, vaikka olenkin luonteeltani epäilevä tutkija, että vesien äärellä asuvilla ihmisillä ja viljelijöillä on tarve pitää ravinteet pellolla.
Ikävalko avasi tänään Raumanmeren Kylmäpihlajassa luotsimiesten entisessä verstaassa MTK:n, MTK-Satakunnan ja MTK-Lounais-Suomen Tehoa vesiensuojeluun (TEHO) -hankkeen tuottaman näyttelyn Puhtaamman Itämeren puolesta. Näyttely on esillä majakkasaarella elokuun loppupuolelle asti. Näyttelyn moottorina on toiminut myös Rauman kaupunki ja Selkämeren kansallispuisto -hanke.
-Itse asiassa ehdotin MTK:n ympäristöjohtajalle näyttelyn pitämistä täällä, jatkeeksi aikaisemmille Itämeri-teeman näyttelyille. Edellinen niistä oli Miten voit Selkämeri, selvitti Rauman kaupungin ympäristötoimenjohtaja Juhani Korpinen.
Maataloudessa tapahtunut kehitys vesiensuojelussa oli Korpisenkin mieleen, mutta akuuteiksi huolenaiheiksi hän mainitsi myös kaupunkien hulevedet ja rantojen ruoppaukset. -Ruoppausten sijasta pitäisi tehdä pitkiä laitureita.
Selkämeren tulevaan kansallispuistoon kuuluva Kylmäpihjajan saari majakoineen on saanut uuden hotelli- ja ravintolayrittäjän Suvi Lindqvistin ja Tom Lindqvistin. Kesäisen retken kohokohta olikin lounas seitsemän sortin silakoineen ja saaristolaisleipineen. -Lähes kaikki on lähiruokaa, silakat muuten Luvialta, kertoi Suvi Lindqvist.
Kansallispuiston suunnitelmiin kuulu nyt myös se, ettei puistoon rakenneta isoja opastuskeskuksia, vaan opastustoimnta tapahtuu pienissä yksiköissä. Kylmäpihlaja on hyvä esimerkki kansallispuistosta, jossa harjoitetaan myös korkeatasoista matkailutoimintaa. Parin kilometrin etäisyydellä Rauman satamasta pesii merikotka. Se sai rauhassa leyhytellä siipiään pesällään, kansallispuistossa kun oltiin, viiden minuutin matkan päässä STX Europen tyhjänä ja hiljaisena uinuvasta telakasta.
Lounais-Suomen TEHO-hanke
