Pyhämaassa kesänsä viettävät Leo Homanen ja Pirjo Lönnrot ovat Anu Kleemolalle tuttuja ja ahkeria asiakkaita, vaikka nyt Lokalahdella ollaankin. Suvi Kankare ja Anniina Valkeinen etsivät kesälukemista, ja löytyihän sitä. Anja Valkeisella ei tällä kerralla ollut mukanaan kesyä rottaansa Lyyliä.

Kirjastoauton kuljettaja tuntee lähes kaikki asiakkaansa

UU 13.6.2009 - Koreansorttinen umpibussi punnaa Uudenkaupungin Alistakatua ja kääntyy pääkirjaston pihaan. Kuljettaja Anu Kleemola tulee autosta kahden kirjalaatikon kanssa ja huikkaa että pitää vaihtaa valikoimaa. -Menee vartti ja sitten lähdetään, hän lisää. Torstain iltapäivän reitti alkaa Sorvakkokodista ja jatkuu Lokalahden Varanpäähän. Muun muassa Pajalassa on jo käyty.

-Löytyykö Tuula Saarion kirjoja, tiedustelee Henna Saarijärvi Sorvakkokodin pysäkillä. -Nyt ei näytä olevan, mutta toimitetaan, ajan vielä kerran ennen kesätaukoa, kahden viikon kuluttua, sanoo kirjakuski. Kirjastoauton valikoima on luonnollisesti suppea, mutta Eila Laine löytää Catherine Cooksonit luettutaan uutta, muun muassa Päivi Istanmäkeä. Autossa voi myös tehdä varauksia, ja vaikka auton lainaustiedot eivät ole online, tiedot päivittyvät seuraavaksi päiväksi. -Joskus pitää soittaa ja tehdä varaus, jotta se seuraavalla reissulla on varmasti mukana. Sorvakkokoti: 17 kirjalainaa.

Matkalla Lokalahden kirkolle Anu Kleemola kertoo, että hän suurin toiveensa on oppisopimus, jolla voi opiskella kirjastovirkailijaksi. -Pidän tästä hommasta niin, että ihan oikeasti haluaisin jäädä tähän ja jatkaa. Se että nyt olen kirjastoauton kuljettaja johtui siitä, että satuin kerrankin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Parasta ovat asiakkaat, jotka olen oppinut tuntemaan. Tässä pääsee paikasta toiseen, sitäpaitsi pidän myös ajamisesta. Päivä kuluu nopeasti, eikä aika ole vielä koskaan tullut pitkäksi, erittelee Kleemola.

Kirjastoauton kanssa oppii valikoimaan kirjat asiakkaiden mukaan. -Nyt otin mukaan myös sen tyylisiä, joita uskon menevän kesälukemiseksi. Saavat sitten itse valita, sanoo Kleemola. Hän ei selvästikään jää neuvottomaksi yhdenkään asiakkaan kanssa, vaan esittelee kirjavaihtoehtoja ”entäs onko tämä tullut luettua, tai kiinnostaisiko tämä”.

Kirjoja ei näytä menevän maaseudulla, entisen kirjaston pihassa, niin paljon kuin luulisi. Lokalahdella lainaajia ja lainan palauttajia käy parituntisen aikana harvakseltaan, mutta lainamäärä on sentään 53. -Täällä käy paljon vakioasiakkaita. Koululaisia auto on täynnä silloin kun on koulupäivä. Toisaalta kaupungissa Ykskoivussa kokeiltiin uutta pysäkkiä, mutta mainoskampanjasta huolimatta vain 1-2 perhettä löysi kirjastoauton omakseen. Ehkä alue on kuitenkin liian lähellä keskustaa.

Suomessa on 160 kirjastoautoa, seutukunnassa niitä on kaksi. -Laitilan kirjastoauto on uusi ja nykyaikainen. Työn puitteissa meillä on myös yhteisiä reissuja, joissa saamme puolin ja toisin hyviä vinkkejä, kertoo Anu Kleemola. Lokalahdella on luppoaikaa, mutta se käytetään järjestelyihin. Koululaiset palauttavat kymmeniä kirjoja pienessä ajassa, silloin onkin joskus mukana toinen virkailija joko Kalannista tai pääkirjastosta. Myös kirjastokassiasiakkaat saavat sovittaessa kirjansa kirjastoautosta. -Käsi pystyyn ja pysähdyn reitin varrella.

Yksi lainaajaryhmä kesällä onkin lomaa viettävät kesämökkiläiset. -Pyhämaassa on vakituisia lomanviettäjiä, jotka käyvät muutaman kerran kesän aikana.

Varmemmaksi vakuudeksi kirjastoautolle saapuu saksanpaimenkoiransa kanssa ”vanhat tutut”, helsinkiläiset Leo Homanen ja Pirjo Lönnrot. He ovat ajaneet toiselle puolelle pitäjää antiikkiputiikkiin ja lounaalle. Ahkerat kirjastonkäyttäjät viettävät Pyhämaassa nykyisin jo kuusi kuukautta vuodessa, ja yhteen menoon. Aluksi he ehtivät olla lomalla vain kuukauden. -Kirjastoauto on mainio asia, sillä muuten tulee 50 kilometrin matka ajaa kaupungille kirjoja hakemaan. Muuta asiaa kun meillä ei keskustaan juuri olekaan, selvittää Leo Homanen.

Helsinkiläispari on viettänyt kesiään Pyhämaassa jo 30 vuotta. Leo Homanen aloittaa kirjastopoliittisen yhteenvetonsa. -Kirjaston palvelut ovat siellä eräällä tapaa käänteisiä. Sivukirjasto oli avoinna aluksi kaksi kertaa viikossa, sitten vain kerran viikossa, vaikka asukasmäärä vain kasvoi.

Kirjastoautossa joustetaan, jos varauksen tehnyt asiakas ei ilmesty noutamaan kirjaansa. Samoin DVD-lainojen laina-aika on kuukausi, kun se ”kaupungissa” on vain viikon. Kaarina Pohjola lainaa kaksi kirjaa (toinen on Rake Tähtisen dekkari) ja toivottaa ”hyvät juhannukset”. Anu Kleemola ehtii vielä soittaa (Ehditkö hakemaan?), kun Suvi Kankare ja Anniina Valkeinen tulevat etsimään suosikkejaan: Conania, hevoskirjallisuutta ja nuorten romaaneja.

Anja Valkeisella on ollut usein mukana rottarouva Lyyli, joka kulkee matkan autolle hihnassa samaan tapaan kuin koirat tai kissat. -Rotta kyllä laittaa koirat ja kissat kuriin, meillä ei nyt tällä hetkellä ole kumpaakaan. Sen sijaan meillä on pieni kolmen kuukauden ikäinen Nipsu, kesy rotta sekin, kertoo Anniina Valkeinen. Lyyli on jo ikärotta. -Ne elävät vain 2-3 vuotta.

Käynti Varanpäässä tuotta muutaman asiakkaan ja viitisentoista kirjalainaa lisää. Anu Kleemola jatkaa kaupungin keskustasta vielä Salmelle ja Orivoon ollakseen iltaseitsemältä Kalannin tallilla, jossa Scania saa sen huollon, jota pääkirjastosta ei saa.

Miten sitä sanotaankaan: Linja-autossa on tunnelmaa ... Kirjastoautoon sekin sopii, ehkä jopa paremmin siksi, että kirjastoauton kanssa ajaminen on köröttelyä. Varmuuden vuoksi, vaikka kirjat paikoillaan pysyvätkin vinojen hyllyjen takia. -Mutta se Lyökin tie, käy kirjojenkin päälle!

Tiesittekö muuten, että kirjastoautossa kummittelee. -Aikuisten osaston aakkosjärjestyksestä kertova kirjainmerkki PQ putoaa aina lattialle kun ajan Korsaarentietä. Sitä on pohdittu. Minä en keksi muuta kuin sen, että Paasilinnat alkavat sen merkin kohdalta.