Mitä jos meillä ei olisi televisiojulkkuja?

Varsin Iloinen Teatteri (VIT) Uudenkaupungin Merefesteillä 6.6. Niina Lahtinen, Jukka Kuronen, Kalle Ropponen ja Lauri Ketonen sekä Katja Lappi, piano.

Riihimäellä käy suhina, kun VIT:n liput menevät kaupaksi kuin kuumille kiville. Teatterin kotiluola on Daddy's Pub, jonne se on valmistanut kesärevyyn. Revyyn nimestä käydään nettiäänestystä. Ehdotuksia ovat ABBAA ilman silliä, Ihan Perheestä, tai vain Perheestä.

Jos Uudenkaupungin Merefesteillä nähdylle kokonaisuudelle pitäisi ehdottaa nimeä, omani olisi epätöimättä: Töllöplasmaa. Käsikirjoittajana lienee ollut tulevan kesän tapaan Niina Lahtinen. Hänen revyykynänsä on terävä, hän ei jahkaile, eikä nypi rusinoita pullasta.

Nämä väiteet voi perustella kahdella ohjelmanumerolla. Ensin drag-shown osaaja Jukka Kuronen heittää teeveejulkkis- ja iskusäveltähtösten kimaran, joka ylittää monin verroin sen mitä itse asiassa näemme plasmalaatikosta. Krisse Salminen, Riitta Väisänen, Paula K., Marion, ja monet muut lyylit ja kohtalottaret ovatkin Kurosen grag shown kopioita! Kuronen on aito, ja teeveessä esiintyy vain haamuja ja henkiä.

Myöhemmin VIT lähtee mainosten maailmaan. Puolituhmilla lauseen aluilla ja puolilauseilla höystetty valmisateria on hetkessä pöydällä. Terveysvaikutteinen tanskalaista alkuperää oleva maitomössö muuttuu siksi mitä se on: pulivelliksi. Sama koskee sunnuntaisuurimoja ja valmiita pizzanlunkkuja, joita ryhmä valmistaa äidin köökissä. Kaoottinen neitsytöljyllä voideltu ateriointi päättyi, kuinkas muuten, joukkopakoon takahuoneeseen, jossa on tarjolla tavallista kirnupiimää ja paistettua silakkaa.

Entä mitä jos meillä ei olisi televisiota? No ei mitään, maksetaan ensin jungner-maksu ja sitten odotetaan ulosottomiestä. Samalla voi kaivaa sukkapuikolla hiuspehkoaan kuin kymppitonnin juontaja, tai kysellä sen perään onko minulla miu vai mau, niikseen, oikeesti siis, vai onks. Jos meillä olisi enemmän VIT:n tyyppisiä taiteilijaryhmiä, suomalainen yhteisöllisyys kasvaisi nopeammin kuin vihreät metsämme.

VITillä on sanottavaa. Pois kireä ja pönöttävä viihde, ja hauskan puhumisen 45-vuotiset taiteilijajuhlat. Eihän sellaisia voi olla olemassa ilman kansakunnan palkintokaappia, jonne tungetaan samaan tapaan uutisankkurit, urheilijat ja tangoprinsessat. Riihimäelle kannattaa pysähtyä, Merefestien kokonaisuus kun oli pullollaan mainiota huumoria. Sen kohteet muistaa hänkin, joka myi televisionsa jo kolmekymmentä vuotta sitten. No ei nyt Lauri Tähkää sentään.

Kun tänään menen äänestämään eurovaaleissa, mielessäni väikkyy television vaalikeräys, johon kehotetaan osallistumaan peräti haudan takaa. -OH