Marjaana Nukarinen: Kruunu, esinekooste, 2009 (vas). Kuvataiteen päivän juhlaliputus Taidetalo Ars Aarraksessa. Saija Hairo: www.nainen(at)307xyaz, teippi, muovinukke, kuvat, akryyli, värikynät, 2009.

Muovista saa ja muovilla pääsee, mitä tahansa ja minne tahansa, taiteessakin

Muovista kristallia - Turun taiteilijaseuran juhlanäyttely. Töitä 30 taiteilijalta: Raimo Aarras, Yrjänä Ermala, Tonja Goldblatt, Saija Hairo, Milla Hannula, Nana Hermunen, Aki Jalava, Marie Johansson, Ollipekka Kangas, Kristiina Kivimäki, Minna Maija Lappalainen, Riitta Liede, Ritva Lohiluoto, Juhani Melender, Eliisa Määttälä, Mika Natri, Susana Nevado, Ilona Niemi, Marjaana Nukarinen, Arja-Maarit Puhakka, Kristiina Saloluoma, S.A. Salmela, Mailis Saralehto, Kristina Seppänen, Panu Thusberg, Pive Toivonen, Eija Tähkäpää, Merja Ylitalo, Tiina Vainio, Paula Vierikko. Taidetalo Ars Aarras, Sairaalakatu 11, Uusikaupunki, 4.6.-30.8. Avoinna ti-pe 11-17 ja la-su 12-16.

UU Kuvataide / Olli Haapala - Turun Taiteilijaseuran 85-vuotisjuhlavuoden U:gin satelliittinäyttelyn lähtökohta on tavallaan pelkistetty Marjaana Nukarisen työssä Kruunu (2009). Sisääntulotilaa hallitseva työ on tehty koeputkista, muovikirjaimista, muovipalloista ja metallista. Muovikirjaimin teoksen kehälle on kirjoitettu Noli turbare circulos meos lausuu itse asiassa länsimaisen muovikulttuurin syntysanat. Ne lausui syrakusalainen Arkhimedes, matemaatikko, filosofi, tutkija ja insinööri, jonka ajatusten pohjalle perustuu oma luonnon- ja tekninen tieteemme ja kulttuurimme. Lause kuuluu suomeksi: Älä sotke ympyröitäni!

Omille aikalaisilleen lausuttuuun vaatimukseen tutkijan työrauhasta perustuu myös oma muovimaailmamme. Arkhimedes oli matemaatikko, filosofi, tutkija ja insinööri, jonka ajatusten pohjalle pohjaa oma luonnon- ja tekninen tieteemme ja kulttuurimme. Hänellä ei ollut käsitystä orgaanisen kemian ilmestymisestä ja edistymisestä huoltamaan ihmisen (varsinkin) astia- ja pakkauskulttuuria. Mutta mitä ei saisi nykyään muovisena, kaikkeahan on preventiovälineistä ja keilapalloista hiusten kiharrinrulliin ja pihatonttuihin.

Näyttelyn teoksilta edellytettiin, että niiden materiaalina käytetään kierrätysmuovia. Näin korostuvat kierrätyksen ja ekologisuuden merkitys. Taiteilijat ovat ottaneet haasteen vastaan, arjesta tutut esineet kuten cd-levyjen kannet, muovipullot, koeputket, lelut, papiljotit ja tiskiharjat ovat uudessa kontekstissaan kertomassa kuluttamisen koko kuvasta. Näyttelyssä otetaan kantaa, lähtökohtana on usein materiaalin alkuperä ja sen luoma näkökulma globaalin ongelman asetteluun. Muovi on todellakin aikamme kristallia, kuten useat työt osoittavat. Kristalli taas on rikkauden symboli, jolla on oma siirtymänsä magian ja kyynelten maailmassa.

Suppeankin näyttelyn valinnaksi muovi eri muodoissaan on koko lailla hurja juttu. Valinta on johtanut, tahallisesti tietenkin taiteen tehtävän ytimeen: maailman tulkintaan ja kommentointiin. Tulilinjalle joutuvat niin pakolaispolitiikka ja talouselämä kuin loputon meitä ympäröivä tavaramaailmakin. Mutta hurjia olivat syrakusalaisen päättymättömien sarjojen summamatematiikka, pii tai ruuvi, jolla yhä nostetaan pilssivettä laivassa tai siirretään viljaa leikkuupuimakoneessa.

Toden totta, muovi on pantu uuteen käsiteasuun ja ilmiasuun. Näyttelyä ei ole jurytettu. Se antaa taiteilijoilla vapaat kädet. Kannetaan siis muovikrääsää sisään? Kyllä ja kyllä, ei ja ei. Houkutus on liian suuri, ainakin jos jossakin kellarin perällä on puoli säkillistä piikikkäitä ja värikkäitä papiljotteja. Tai astiakaapissa salaatinsyöjältä turhiksi jääneitä muovipurkin kansia.

Mitä siis tekee esimerkiksi kuvataiteilijanestori Raimo Aarras? Hän valaa muovileluja betoniin, rakentaa ympärille jalustan ja kiinnittää vielä laatan ikäänkuin kysymys olisi muistomerkistä rantabulevardin reunassa. Niin onkin. Lasten työkalut ansaitsevat monumentin siinä missä aikuisten kamat, lihaksikkaat antiikin uroot ja lohikäärmeet.

Taideyhdistyksellä on kahdensuuntaisia kulttuurihankkeita Senegalin Dakarissa. Taiteilijat rakentavat suomalaisten ammattilaisten kanssa pysyvää ja paikallisiin olosuhteisiin sovellettua infrastruktuuria köyhään Santhiaban lähiöön. Minna Maria Lappalainen on yksi rakentajista. Hänen Uuteenkaupunkiin tuomansa Terra Destino II on rakennushankkeen symbolistinen pohjapiirros. Musta Afrikka hehkuu muovisäkkeinä hauraasta riispaperita tehtyjen värikkäiden hökkeleiden alla. Jono on yhtä suora kuin ajatus asuntojen tarpeellisuudesta.

Minna Maria Lappalainen: Terra Destino II, senegalilaisia ja muita muovipusseja, grillitikkuja, 2009 (vas). Raimo Aarras: Leikkikehä, sementti, muovilelut, 2009.

Ilona Niemi: H.Kandel's toys / Silhouettes weeping in the night, muoviset purkinkannet, maali, 2009 (vas). Mika Natri: Pahat hedelmät I, II, III, puu, muovi, 2008.

Muovista kristallia on laaja näyttely pieneen tilaan, onhan mukan kolmekymmentä taiteilijaa. Kierrätettävyys on yksi teemoista, toinen on saastuminen, luonnon pilaantuminen. Pive Toivosen Välimeri ja Susanna Nevadon Pelastusliivi uuteen ympäristöön ovat tästä parhaita esimerkkejä. Pelastusliivit on tehty afrikkalaisista muovipusseista ja turistimeri moninaisesta valikoimasta kierrätysmateriaaleja.

Saija Hairon Pyhä asia on tämän näyttelyn taidekärsijä. Muovilokerikon, lelun, pesukintaan ja muun esinekooste tuntuu olevan Hairon oma odysseia ja matka nuorena olemiseen ja kasvukipuihin. Yhdessä lokerikossa on nimittäin kirja: Hengellisä lauluja ja virsiä. Sivujen reunamerkinnöt kertovat Hairon perehtyneen kirjan sisältöön. Mutta teos ollut jollekin paikalliselle uskonnolliselle puristille liikaa, hän on raapustanut työn esitelapusta taiteilijan ja teoksen nimen tuskin luettavaksi. Teko on pieni, mutta suvaitsemattomuutta osoittava. Taiteen merkityksen ymmärtäminen ei näytä käyvän kaikilta jumalaksi itsensä tuntevilta vandaalipiruilta. Hairon teoksen nimi voisi yhtä hyvin olla ”osaanko ja kuinka olla olemassa”.

Saija Hairo näyttää vapautuneen taiteilijaminäänsä omalla itsenäisyyden julistuksellaan www.nainen(at)307xyaz. Teos lienee merkityssisällöltään New Yorkin Vapaudenpatsaan kaltainen. Ellis Islandin patsaan vasemmassa kädessä oleva laatta on vaihtunut värikynäkouralliseen ja tulevaisuuteen valoa luova oikea käsi soihtuineen on torsoutunut. Hairo on vaihtanut (taiteen) itsenäisyyden (julistuksen) valoksi ja hakannut pontevan maallisen itsenäisyyden deklaraation torsoksi. Työ on näyttelyn käsitteellisesti syvällisin matka maailman keskipisteeseen.

Nykytaiteen museo Kiasman johtaja Berndt Arell käy kesän aikana valitsemasssa suosikkinsa, jotka jatkavat Helsinkiin Kanneltaloon syyskuussa (17.9-7.10.). Arell valitsee myös vuosinäyttelyn taiteilijan, joka saa palkinnoksi yksityisnäyttelyn Turun Taiteilijaseuran omaan näyttelytilaan (Galleri Just) Turkuun.

Turun Taiteilijaseura esittäytyy juhlavuotensa kunniaksi myös Turun Taidemuseossa. Turha Tärkeys -näyttelyssä (5.6.-6.9.) ovat mukana Erika Adamsson, Heini Aho, Aaron Hiltunen, Jorma Hyttinen, Ilona Niemi, Sandra Nyberg, Merja Pitkänen, Hanna Seppänen ja Sirpa Särkijärvi. Taiteilijaseuralla on myös Fluxations ympäristötaiteen tapahtuma Aurajoen rannoilla syyskuun loppuun asti.

http://www.turuntaiteilijaseura.fi/muovista_kristallia.html

Pive Toivonen: Välimeri, kierrätysmateriaaleja, muoviyhdisteitä, 2009. Susanna Nevado: Pelastusliivejä uuteen ympäristöön, kierrätysmuovipusseja Afrikasta, 2009.