1247469463_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aikaisemmin vain kahdella limasieni-lajilla, paranvoilla ja sudenmaidolla, on ollut suomalainen nimi. Kansalaisilta toivotaan havaintoja limasienistä. Keltainen paranvoi (Fuligo) ja sudenmaito (Lycogala) ovat varsin yleisiä. Kuvat: Marja Härkönen, HY, kasvimuseo.

Limasienet tunnetaan puutteellisesti, luontoihmiset voivat auttaa tutkijoita

UU 13.7.2009 - Suomen limasienistä ollaan laatimassa ensimmäistä määritysopasta. Limasienet kuuluvat varsin puutteellisesti tunnettuihin ja uhanalaisiin metsän eliölajeihin. Suomen ympäristökeskus on nyt koordinoimassa tutkimusohjelmaa, johon se toivoo yleisöltä ja luontoihmisiltä apua. Kaikki luonnon tarkkailusta kiinnostuneet voivat olla mukana kartoittamassa Suomen limasienikantaa ilmoittamalla havaitsemistaan limasienistä Helsingin yliopiston kasvimuseolle.

Kaikkialla Suomen metsissä, karikkeella ja lahoavilla rungoilla, liikkuu limasienten hiljainen joukko. Limasienet koettelevat käsityksiämme biologiasta: ne eivät ole kasveja eivätkä eläimiä, mutta eivät sieniäkään. Limasieni voi olla kooltaan useita neliödesimetrejä laaja, mutta sen sisällä ei ole soluseinää tai edes solukelmua. Solulimamassalla ei ole aisteja, hermostoa, lihaksia tai suuta. Kuitenkin se osaa ryömiä itselleen sopiviin kosteusoloihin ja hakea ravinnokseen bakteereita, sienten itiöitä ja muita elollisia hippusia. Limasieni suunnistaa lahopuun huokosissa välillä erillisiksi yksilöiksi jakaantuen ja näiden taas kohdatessa yhdeksi yksilöksi yhtyen.

Ihmiset eivät havaitse limasieniä ennen kuin ne ovat siirtyneet lisääntymisvaiheeseen. Silloin limakko ryömii johonkin korkeaan kohtaan, esimerkiksi kannon nokkaan tai varvun latvaan. Nopeasti, usein yhdessä yössä, se muuttaa muotonsa pehmeästä limakosta pieniksi, kuiviksi itiöpesäkkeiksi. Koristeellisten pesäkkeiden sisus on täynnä itiöitä. Itiöt tarvitsevat vettä itääkseen. Vedessä niistä purkautuu parveilusoluja. Kahden parveilijan yhtymisestä syntyy mikroskooppisen pieni solu, joka alkaa syödä bakteereja. Sen tuma jakautuu yhä uudelleen, ja solulima lisääntyy lopulta paljaalla silmällä erottuvaksi limakoksi.

Limasieniä voi löytää kaikkina vuodenaikoina. Ne alkavat ryömiä piiloistaan muutaman päivän kuluttua runsasta sateista. Niitä voi löytää kaikkina vuodenaikoina, mutta eniten silloin, kun metsiemme sienisato on parhaimmillaan. Limasienen limakko on rakenteeltaan pehmeä, jogurttimainen, minkä voi todeta sormella tönäisten. Limakon tavallisia värejä ovat keltainen, valkoinen ja punainen. Limakkovaiheessa lajia ei vielä voi tunnistaa. Jos haluaa nimen löydölleen, on odotettava limasienen kypsymistä kuivaksi ja hauraaksi asti.

Tekeillä oleva Suomen limasienten määritysopas on tarkoitettu biologien lisäksi myös muille luonnosta kiinnostuneille. Siinä on runsas kuvitus, suomenkielinen termistö ja suomenkieliset nimet kaikille limasienilajeillemme. Aikaisemmin vain kahdella lajilla, paranvoilla ja sudenmaidolla, on ollut suomalainen nimi. Maailmassa on noin tuhat limasienilajia. Suomesta lajeja on löytynyt 203. Oppaan kokoavat Helsingin yliopiston kasvimuseon tutkijat Marja Härkönen ja Elina Sivonen.

Jos haluat osallistua limasienten levinneisyyden kartoittamiseen, lähetä hyvin tallennetut ja kasvupaikkatiedoilla varustetut näytteesi Helsingin yliopiston kasvimuseoon osoitteeseen Kasvimuseo, PL 7, 00014 Helsingin yliopisto. Kuivia limasienen itiöpesäkkeitä voi koota näytteeksi vaikkapa paperiliinalla vuorattuun tulitikkurasiaan.