Zagros-yhtyeen Peikon sello ja sen ääni kiinnostivat lapsi konsertin jälkeen.
Lapsille kannattaa tarjota korkeatasoista musiikkia, myös musiikkisatuna
Kirmo Lintinen: Musiikisatu Haapaneitty, mettäntyttö. Teksti: Arja Puikkonen. Kertoja Ismo Kallio. Zagros-yhtye: Sankari (viulu), Sankarin äiti (viulu), Kissa (huilu), Hieno Rouva (oboe), Haapaneitty (alttoviulu), Peikko (sello) ja Isoisä (kontrabasso). Crusell-viikon lastenkonsertti 25.7.
UU 26.7.2009 / Olli Haapala – Kirmo Lintisen urakka Crusell-viikolla alkoi lastenkonsertissa. Hän on säveltänyt musiikin kirjailija Arja Puikkosen satuun Haapaneitty, metsäntyttö. Puikkonen on paremminkin sanataiteilija, sen lisäksi että hän on valtiotieteen maisteri ja informaatikko. Hän voitti lastenkirjalla Haloo, kuuleeko kaupunki Finlandia Junior palkinnon.
Kirmo Lintisen ura muusikkona ja soittajana taas on pitkä ja leveä. Hän opiskeli jazzmusiikin koulutusohjelmassa Sibelius-akatemiassa. Hänen opettajiaan olivat jazzpianisti Seppo Kantonen ja Crusell-konkari Jouko Laivuori. Lintinen on solisti, yhtyemusiikko, kapellimestari ja säveltäjä. Hänen kapellimestarin uransa UMO:ssa jatkuu yhä, lukuisten sinfoniakokoonpanojen (Avantista RSO:iin) kanssa. Kun kansainvälinen oopperatähti haluaa laulaa jazzia ja bluesia konserttisalissa tai kapakassa, Lintinen kutsutaan hätiin. Perheellinen Lintinen on edelleen keikkamuusikon maineessa, mutta kiipeää yhä useammin säveltämään kotinsa yläkertaan. Siellä on syntynyt lastenooppera Voihan vietävä. Lintinen on myös musiikin kävelevä tietokirja.
Lintisen iloitteleva, tarinan mukana lentävä musiikki ja Puikkosen Haapaneitty, metsäntyttö sekä Ismo Kallio tarinan kertojana osoittivat, että lapsille kannattaa tarjota korkeatasoista musiikkia, sadunkaan ei tarvitse aina olla itsensä lapseksi tekevän vanhemman pimpelipomia. Satuun voidaan yhdistää sibeliusta ja ragtimeä. Jo Puikkosen tekstikin on laatutavaraa, sellaista jossa lapsen on pinnisteltävä esiin omia mielikuviaan tavallisia oudompia metaforia pohtiessaan.
Tarina: Radiossa luetaan katoamisilmoitus, kadoksissa on sankari Eino, joka eksyy Kissan kanssa kiviröykkiömetsään. Vastaan tulee Peikko, joka johdattelee Einon holvikaarten alle hienoon saliin. Hieno Rouva etsii tyttärelleen Haapaneittyelle sulhasta ja ennen pitkää Eino huomaa olevansa mukana häämenoissa, joissa hän on sulhanen. Hieno Rouva lupaa hyvää ja kultaista, ja "niin kaunis on Einon mielestä morsian". Häämarssi soi ja holvisali on täynnä juhlaväkeä. Yht'äkkiä kaikki on njet ja juhlaväki susia ja karhuja, variksia, pappikin on siili. Kulku on vaikeaa savivellissä, lihapullatkin jäniksen papanoita. Hieno rouva paiskaa Einon kohti kattoa, takaisin maanpinnalle, samasta reiästä josta oli alaskin tullut. -Se oli Ukkohiiden maailma, jossa sulhaset ovat hiisijättiläisen parasta herkkua, tiesi Kissa.
Pakko tunnustaa, että ajattelin ensin jonkin mättävän. Mutta sitten lapset itse kertoivat vastauksen. Jos homma ei kiinnosta, alle kouluikäiset pistävät salissa hulinaksi. Niin ei tapahtunut, ei siis tarvittu fröbelinpalikoita ja muuta, joka olisi olettamani parempi lasten mielenkiinnon ylläpitäjä. Lintisen musiikki kiinnosti lapsia yhtä paljon kuin Puikkosen jylhänoudon tarinan merkkikieli. Lapsia? Lintinen sanoo itse, että lapsille kaikki musiikki on uutta musiikkia. Lapset eivät ajattele kuin aikuiset, jotka lokeroivat kaiken kuulemansa. Usein lokerot ovat täynnä, mikä sinänsä estää musiikin arvostuksen.
Zagros-yhtye on aloittanut Sibeliusakatemian uuden musiikin yhtyeenä 1993. Siihen kuuluu viitisentoista muusikkoa ja yhtye muuttaa kokoonpanoaan kaiken aikaa. Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus valitsi yhtyeen ensimmäisen levyn (Zagros, 2007) vuoden levyksi.
