Puurakentamisen mahdollisuudet ovat rajattomat teollisesta rakentamisesta tiiviin kaupunkiasuinkorttelin rakentamiseen. Kuva: Metsäteollisuus.

Puurakentaminen kaupungissa on kiinni urakoitsijoiden osaamisesta ja asenteista

Puutaloseminaari Uudessakaupungissa ylihuomenna 28.8. klo 11-16 (Seikowin koulu).

UU 26.8.2009 - Puurakentaminen voi kukoistaa kaupungissakin, mutta urakoitsijoiden osaamisen ja asenteiden on uudistuttava. Teollisesti ja tuottajamuotoisesti toteutetulla tiiviillä, matalalla ja kaupunkimaisella puurakentamisella voi olla Suomessa hyvät menestymisen mahdollisuudet, arvioi tekniikan lisensiaatti Vesa Virtanen. Hänen puurakentamisra koskeva väitöskirja Moderni puukaupunki -hankkeiden tuotannolliset edellytykset tarkastettiin elokuun alussa Tamereen teknillisessä yliopistossa.

-Suomessa on oltu siinä uskossa, että täällä puurakentaminen hallitaan. On myös luultu, että kaikki isot urakoitsijat pystyvät toteuttamaan näitä moderneja puuasuinkohteita. Näyttää kuitenkin siltä, että juuri osaamattomuus on yksi suurimmista esteistä toteuttaa tiivistä ja matalaa puurakentamista, väittää talonrakennustekniikan yliopettajana Turun ammattikorkeakoulussa työskentelevä Virtanen.

-Todellisuudessa teollisen puurakentamisen toteutustavat ovat useimmille suurille urakoitsijoille melko vieraita. Betonirakentaminen on monen urakoitsijan organisaatiokulttuurissa edelleen vahvoilla.

Virtanen esittää tutkimuksessaan alueelliseen puurakentamiseen mahdollisesti liittyviä riski- ja ongelmatekijöitä, jotka edelleen saattavat rajoittaa puun käyttöä kiviainespohjaisten ratkaisujen rinnalla.

Hartiapankki hiipuu – miten käy puurakentamisen?

Perinteinen hartiapankkirakentaminen on hiipumassa suomalaisessa pientalorakentamisessa. Kansalaisilla ei ole siihen aikaa eikä kädentaitoja ja lisäksi on pula hyvästä tonttimaasta. Rakennusurakoitsijoiden toteuttama eli tuottajamuotoinen pientalorakentaminen on Suomessa edelleen rajoittunutta. Omakotitalorakentamisesta sen osuus oli toissa vuonna 18,3 prosenttia. Näistäkin taloista vain osa on toteutettu puurakenteisina.

Virtasen mukaan eri puurakennejärjestelmiä on niin paljon, että niiden kaikkien hallinta on vaikeaa. Urakoitsijoiden näkökulmasta katsottuna puurakentamisen teknisiä järjestelmiä on kehitelty irrallaan urakoitsijoista, jolloin ne eivät välttämättä suoraan sovellu tuotantoon. Samoin on käynyt rakennesuunnittelijoiden teknisten ratkaisujen, kuten rakennedetaljien.

-Tämä aiheuttaa työn aikana muutostarpeita. Työmaalla tehdyt muutokset aiheuttavat ongelmia, jolloin riskitekijät ja kustannukset lisääntyvät, Virtanen sanoo. Hän korostaa, ettei yhdelläkään rakennusurakoitsijalla ole varaa lähteä mukaan sellaisiin projekteihin, joissa voi piillä odottamattomia riskejä.

-Puurakentamisen tuotantoprosessien erot muihin materiaaleihin nähden on huomioitava, kun siirrytään esimerkiksi betonirakentamisesta puurakentamiseen. Urakoitsijoiden henkilökunnan ammattitaito vaatii uudistamista. Lisäksi kohteiden tulee aina olla liiketaloudellisesti kannattavia.

Puurakenteilla on joitakin rajoituksia betonielementtijärjestelmiin nähden. Ne liittyvät lähinnä ääni- ja palotekniikkaan ja tietyiltä osin kosteusteknisiin seikkoihin. Useissa rakennuksen osissa puinen toteutusvaihtoehto on monimutkaisempi. Se sisältää myös rakenteellisesti useampia kerroksia ja osia kuin betonirakenne.

-Tiedetäänkö nykyisten monikerroksellisten ja eri materiaaleista koottujen rakennekerrosten lämpö- ja kosteusteknisestä toiminnasta sittenkään vielä riittävästi, Virtanen kysyy viitaten etenkin passiivi- ja matalaenergiatalojen lisääntyviin lämmöneristysvaatimuksiin. Hän kuitenkin näkee, että suunnitelmallisella kaupunkimaisella puurakentamisella on tulevaisuutta.

-Puuarkkitehtuurin tulisi tällöin pääosin olla pelkistettyä, ilman erilaisia vaikeasti toteutettavia ja huollettavia yksityiskohtia, summaa Virtanen.

Vesa Virtanen käsitteli tutkimuksessaan aiempia tutkimuksia laajemmin tiivistä ja matalaa puurakentamista. Tutkimus käsittää kaavoituksen, arkkitehtisuunnittelun, rakennetekniset ratkaisut, tuotannolliset toteutustavat, puurakentamisen osaamisen, viranomaismääräykset, vastuukysymykset sekä asukkaat. Aiemmat tutkimukset tarkastelevat yleensä jotain yksittäistä osa-aluetta, eivätkä huomioi välttämättä urakoitsijan näkökulmaa.