Kansallisesta kaupunkipuistosta kiinnostuneita riitti Uudenkaupungin puutalotapahtuman seminaariin. Ympäristöministeriön ylitarkastaja Jukka-Pekka Flander selvitti hankkeen edellytyksiä.

Kansallinen kaupunkipuisto kaupungille todellinen kasvojenkohotus

-En pysty aivan varmuudella sanomaan löytyykö Uudestakaupungista kaikkia kansalliselta kaupunkipuistolta vaadittavia elementtejä. Jos kansallinen kaupunkipuisto halutaan, se on lähtökohta laajan yleiskaavan laatimiselle.

UU 29.08 2009 / Olli Haapala - Ympäristöministeriön ylitarkastaja Jukka-Pekka Flanderin mielestä Uudellakaupungilla on mahdollisuuksia liittyä alati laajenevaan kansallisten kaupunkipuistojen verkkoon. Suomessa puistoja on jo neljä, Hämeenlinnassa, Porissa, Heinolassa ja Hangossa. Lisäksi puistoa suunnittelee koko joukko muita kaupunkeja.

Flander puhui eilen Uudenkaupungin puutalotapahtuman seminaarissa. Ympäristöteknologian kehitys ja hiilineutraalihanke sopivat Flanderin mukaan lähtökohdaksi, minkä lisäksi kaupungista löytyy kaupunkipuistolta vaadittava laaja ja liki luonnontilainen merialue. Kaupunkipuisto edellyttää myös vanhaa kulttuuria rakennuksineen, ja vihreän kaupunkikeskustan, joka on koko puistohankkeen lähtökohta.

Kansallisella kaupunkipuistolla on siis tietyt vaatimukset, jotka sen on täytettävä. Muuten mukana voi olla lähes mitä tahansa: vanhaa teollisuusympäristöä uusiokäytössä tai arvokkaita historiallisia kohteita.

Kaupunki hakee, ympäristöministeriö päättää

Kansallinen kaupunkipuisto voidaan perustaa, kun halutaan säilyttää kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaisema, historialliset ominaispiirteet tai kaupunkikuvalliset, sosiaaliset, virkistykselliset tai muut erityiset arvot. Siihen voidaan liittää alueita, jotka on maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavassa osoitettu puistoksi, virkistys- tai suojelualueeksi tai muuhun kansallisen kaupunkipuiston kannalta sopivaan käyttöön. Alueiden on oltava ensisijaisesti valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön omistamia, mutta omistajan suostumuksella kaupunkipuistoon voidaan liittää myös muita alueita.

-Kansallisen kaupunkipuistot perustuvat siis maankäyttö- ja rakennuslakiin, puistot ovat kaupungin hankkeita ja ennenkaikkea kestävää kaupunkisuunnittelua ja kaavoitusta, joka huomioi ekologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset arvot. Kaupunkipuiston suunnitelma on työkalu kaupungin suunnitteluun pitkällä tähtäimellä. Mutta toki on selvää myös se, ettei kaupunkipuisto ole kuitenkaan jokaisen kaupungin asia.

Hakemuksen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta tekee kaupunki. Hakemus valmistellaan yhteistyössä kaupunkilaisten, puiston alueella maata tai rakennuksia omistavien sekä ympäristöviranomaisten - lähinnä ympäristöministeriön – kanssa. Päätöksen kaupunkipuiston perustamisesta tekee ympäristöministeriö. Päätöksen yhteydessä ministeriö voi antaa määräyksiä, jotka kaupunginhallitus on ennen päätöksentekoa hyväksynyt. Suurin osa määräyksistä annetaan kuitenkin hoito- ja käyttösuunnitelmassa, jonka laativat kaupunki ja alueellinen ympäristökeskus yhdessä. Hoito- ja käyttösuunnitelma hyväksytään ympäristöministeriössä.

-Kansallinen kaupunkipuisto on ennen kaikkea tarkoitettu kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Kaupunkiluontohan monipuolistuu kaiken aikaa ja monessa tapauksessa biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus kaupunkipuistossa on korkeampi kuin kansallispuistosssa. Viimemainitut perustettiin perinteisesti karummille maille. Asutus keskittyi viljavammille maille, jotka oli jaettu ihmisille viljelytarkoitukseen, selvitti ylitarkastaja Flander.

Puiston rajoituttava ulkopuolisiin luonnonalueisiin

-Kunnalla ei ole käytössä instanssia, joka voisi valmistella puistohankkeen ja joka pyytäisi sitten kunnalta lausunnon. Kunnan on itse tehtävä hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa kunta päättää yhteistyön tason eri osapuolten kanssa.

Ylitarkastaja Jukka-Pekka Flander selvitti myös kansallisen kaupunkipuistohankkeen arviointiin liittyviä ehtoja. -Alueen täytyy olla luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas ja kaupunkikeskeinen eli alkaa ydinkeskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä. Lisäksi alueen tulee olla laaja ja ehyt, toisin sanoen kaupunkilaisten on voitava siirtyä sen alueella kaupunginosasta toiseen.

Hämeenlinna on Flanderin mielestä hyvä esimerkki onnistuneesta kokonaisuudesta. -Aulangon maisemassa ja alueella ei olekaan hypermarkettia ja kehätietä, vaan alueen historia on säilytetty. Sinne johtaa suuressa suosiossa oleva radanvarren rantaraitti, joka on samalla ulkoilu- ja virkistyspaikka. Kaikki historiallinen on mukana ja vanhoja tehdaskiinteistöjä on uudessa käytössä.

Hämeenlinnassa hanke alkoi noin 15 vuotta sitten maankäytön strategialla. Siinä kaupungin keskustan historiallisia ja rakennuskulttuurisia alueita varattiin puistoalueeksi. Hanke oli äärimmäisen radikaali, koska samalla kaupunki kuoppasi kaavoitussuunnitelmia, joissa raskasta teollista ja muuta uudisrakentamista olisi toteutettu nyt puistoon kuuluvalla alueella. Hämeenlinnaan muuttaa uusia asukkaita pääkaupunkiseudulta ja Pirkanmaalta, lähinnä Tampereelta.

Myös kansallista kaupunkipuistoa pohtiva Turku on Flanderin havaintojen mukaan mennyt eteenpäin. -Turulla on ainutlaatuinen luonto- ja virkistyskohde Ruissalo, joka on samalla historiallinen pitsihuviloiden alue. Mutta Aurajoen ranta on vuosien mittaan vapautettu moottoriajoneovojen liikenteeltä, kun on huomattu sen merkitys kaupunkilaisten liikkumiselle.

-Hyvä ympäristö on kaupungille ilman muuta kilpailuvaltti. Uudellakaupungilla on historiallinen keskus, pytingit, ja mahdollisuus liittää kaupunkipuisto merialueeseen. Puisto istuu myös kaupungin strategiaan. Kaupungin vetovoimaisuus on sitä, että kaupunkilainen itse voi viettää viikonlopun omassa kaupungissaan, sanoi Flander.

Flander piti selvänä sitä, että kansallinen kaupunkipuiston status hyödyttäisi Uuttakaupunkiakin. -Mutta en pysty aivan varmuudella sanomaan löytyykö täältä kaikkia puistolta vaadittavia elementtejä. Mutta puiston suunnitelma on prosessi, jota viedään eteenpäin ja jonka yksi osatekijä on kyllä kaupungin kasvu. Jos kansallinen kaupunkipuisto halutaan, se on lähtökohta laajan yleiskaavan laatimiselle, päätti ympäristöministeriön ylitarkastaja Jukka-Pekka Flander.

Hyvä ja viihtyisä ympäristö on kunnille kilpailuvaltti. Flanderin mielestä myös Pori on hoitanut asiansa hyvin. Monelta kaupungilta puuttuu, etenkin nykyisessä tilanteessa resurssit. Alueiden toteutus, hoito ja käyttö kun ei ole ihan ilmaista.