Arkkitehti SAFA Marko Kivistö oli yksi Finnforestin moduulitoimiston Karkon suunnittelleista arkkitehdeistä (Kuva: Finnforest). Kivistöllä ja kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellénillä riitti keskusteltavaa puutaloseminaarissa.

Esteetikko Marko Kivistö:

Elämän tärkeät asiat arkkitehdin työvälineitä siinä missä digilaskinkin

UU 30.8.2009 / Olli Haapala – Uudessakaupungissa Pyhämaalla asuva arkkitehti Marko Kivistö on kosmopoliitti, mutta kaipuu kotiseudulle toi hänet takaisin maailmalta. Uudenkaupungin puutaloseminaarissa perjantaina puhuneen Kivistön työtapojen tavaramerkki on Helsingin musiikkitalo, joka kohoaa eduskuntatalon ja Töölöönlahden väliin seuraavan kahden vuoden kuluessa. Talosta halutaan koko kansan musiikillinen olohuone, ja arkkitehtuuri on sen mukaista: hyvä akustiikka, yksinkertaisuutta ja selkeyttä – sekä paljon puuta.

Marko Kivistö on yksi musiikkitalon arkkitehtikilpailun voittajista. Kilpailun voittivat turkulaiset arkkitehdit Mikko Pulkkinen, Ola Laiho ja Kivistö. -Paikka oli haasteellinen ja siksi ratkaisussa pyrittiin mahdollisimman hyvin kaupunkikuvaan sopivaan muotokieleen, kertoi Kivistö.

-Uusilla muodoilla voidaan tehdä suuria muutoksia ympäristöön. Hyvä esimerkki on Los Angelesin filharmonsen orkesterin uusi rakennus (Walt Disney Hall), se on komea mutta ei ole oma suosikkini. Talo muutti kuitenkin merkittävällä tavalla paikan aikaisempaa sosiaalista ympäristöä ja on siinä mielessä hyvinkin onnistunut ratkaisu.

Kivistö tunnustautuu heti aluksi ympäristöesteetikoksi viittaamalla filosofi Ling Jutangiin ja tämän käsitykseen kauneudesta. -Kauneus on jossakin vanhassa ja leppoisassa. Elämän tärkeät asiat ovat enemmän tai vähemmän avoimia ja kaikille ilmaisia. Ne ovat arkkitehdin työvälineitä, samoin kuin mittakaava ja sen huomaaminen. Suunnittelemme digimaailmassa taloa yksi yhteen, mutta suunnittelijan kannattaa harrastaa suunnittelua käsitteiden tasolla enemmän kuin teknisellä tasolla. Sama koskee opetusta.

-Käsitteistä ekologinen jalanjälki on saanut ihmisen tutkimaan omaa toimintaansa ja sen kautta on syntynyt kokonaan uusi suhde kokea maailma (Maapallo) ja sen tapahtumat ja ongelmat. Ihmisen maisemallinen ajattelu alkaa universumista ja pättyy kotiseutuun, pihapiiriin ja sielunmaisemaan, johon kuuluvat myös esimerkiksi rakennusmuisti, tuoksut ja äänet.

Arkkitehtuurikasvatuksen edellytyksenä on ympäristön ainesten oivaltaminen, johon Kivistöllä oli oma resepti. -Ympäristö on jotakin sellaista, joka havaitaan, tunnistetaan, tutkitaan, ymmärretään, taidetaan, säilytetään, hoidetaan, korjataan, rakennetaan uudelleen ja muutetaan.

-Ympäristö on sosiaalinen, taloudellinen, kulttuurinen, eettinen ja esteettinen sekä luontoperäinen kokonaisuus. Näiden kytkökset ovat voimakkaita. Mitä selvemmin ne kytkökset tunnistaa, sitä jatkuvampaa, jäsentyneempää ja monipuolisempaa elämä on suhteessa ympäristöön. Arkkitehtuurissa yhdistyvät taiteellisuus ja taloudellisuus, mikä taas tuo ratkaisuihin teknistä toimivuutta, turvallisuutta ja terveellisyyttä.

Kaupunkiympäristössä asuminen merkitsee Kivistön mukaan muokkaavaa asennetta ympäristöön muun muassa toimijana ja kuluttajana. -Ympäristöä pitää muokata, nyt keskeisimpiä huomion kohteita ovat ääniympäristö ja fyysiset kokemukset asuinympäristöstä.

Arkkitehdille idean, hengen, taitamisen ja osaamisen taso tuovat ”riippukeinussa olemisen elämyksen”. -Suunnittelun ja toteutuksen laatuun taas liittyy nöyryys asioille, joita ei hallitse. Luonnon virheettömyydestä pitäisi ottaa oppia. Luontoa voi ymmärtää myös taiteen kautta, onhan taide myös sitä, että tehdään näkymättömästä näkyvää. Oleellista on taiteen tuoma vapaus ihmisten ajatteluun ja olemiseen. Taiteen tehtävä ei ole tunkea päätä täyteen asioita, sanoi arkkitehti Marko Kivistö.

Kivistön näyttämät lukuisat suunnitteluesimerkit isän kanssa vanhaan riiheen rakennetusta saunaosastosta Finnforestin moderniin toimistorakennukseen Karkkoon kertovat rakennusten olevan läsnä myös sellaisille, jotka kulkevat niiden ohi. Arkkitehtuurin magiikka ilmenee siinä kun rakennuksen ohi ei tulekaan kuljetuksi rakennusta jälkeenpäin muistamatta.

Karkko ei voittanut kilpailua, johon sen suunnittelulla osallistuttiin. -Yleensä arkkitehtien parhaat työt jäävät ilman palkintoja, ei siinä sen kummempaa, päätti Kivistö.