Tuleva ja käytössä oleva turvesuo: Saukonsuo (Parkano) ja Osmalamminneva (Sievi). Kuvat: sll.fi

Turvetuotannolle Euran-Laitilan Kirvessuolla haettu uudestaan ympäristölupaa

Vapo Oy:n uusin hanke turvetuotannosta Isorahkan suoalueella Laitilan Untamalan kylässä tulee olemaan uhka Uudenkaupungin raakavesilähteelle Velhoveden-Ruotsinveden makeanvedenaltaalle. 

UU 25.9.2009 - Vapo Oy on hakenut uutta ympäristölupaa noin 115 hehtaarin suuruiselle Kirvessuon turvetuotantoalueelle. Alun alkaen tehtyä lupahakemusta jouduttiin täydentämään Vaasan hallinto-oikeuden vaatimuksesta uudella arviolla turvetuotantoalueen vaikutuksista kolmen Natura 2000 -alueen luontoarvoihin.

Nyt Kirvessuon turvetuotantoalue odottaa lopullista ympäristölupaa. Lupahakemu oli muistutus- ja kuulemiskierroksella Euran kunnanvirastossa ja Laitilan kaupungin yhteispalvelupisteessä Avituksessa. Määräaika muistutuksille päättyi elokuun puolivälissä.

Kirvessuo sijaitsee Euran kunnan Vaaljoen kylän eteläpuolella ja Laitilan noin 5 kilomeriä Laitilan Kaivolan kylästä koilliseen.

Kirvessuon alue merkittiin aikanaan Satakunnan maakuntakaavaan selvitysalueena, koska mitään selvityksiä sen ympäristö- ja luontovaikutuksista turvetuotantoalueena ei ollut olemassa. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto myönsi alueelle ympäristöluvan keväällä 2008, ilman ympäristönsuojelulain edellyttämiä arviointi- ja lausuntomenettelyjä. Lupaan haettiin välittömästi muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta, joka totesi päätöksessään, että ympäristölupaa ei olisi tullut myöntää ilman lisäselvityksiä muun muassa turvetuotantoalueen vaikutuksista Natura 2000 -alueisiin (Nukinrahka-Hirvilammensuo, Iso-Hölö ja Koskeljärvi).

Uusikaupunkilainen kaupunginvaltuutettu Harto Forss (vas) kertoo blogissaan (forss.vuodatus.net) turpeennoston olevanmahdollinen uhka Uudenkaupungin raakavesilähteelle Makeanveden altaalle. Ennen nostoa suo kuivatetaan ojituksella. ”Alue on melko lähellä Makeanvaden allasta, joten erittäin hapanta ja sameaa vettä saattaa päätyä sinne. Hyvästi muikut ja muut kalat sekä hyvä juomavesi. Kuivatuksen jälkeen aloitetaan nosto”, kirjoittaa Forss. Nostettavan turpeen määrä on noin 60.000 kuutiometriä vuodessa. ”Silloin ilman täyttää sankka pöly joka laskeutuu muun muassa kuivatusojiin ja Makeanveden altaan saastuminen jatkuu”.

Makeanveden altaan Velhoveteen laskeva Sirppujoki saa alkunsa Malvonjokena Laitilan koillispuolisilta suo- ja metsäalueilta. Joen valuma-alue on 438 neliökilometriä neljän kunnan alueella. Kirvessuo, Nukinrahka ja Hirvilammensuo ovat myös Mietoistenlahteen laskevan Laajoen valuma-alueella.

Vapon Kirvessuon turpeenostohanke ei siis näytä olevan merkittävä uhka Uudenkaupungin raakavesialtaalle, mutta sen sijaan Isorahkan alue Untamalassa tuotee toteutuessaan sitä olemaan. Vapo Oy on ostanut Isorahkan suoalueesta 86 hehtaaria ja aikoo aloittaa siellä turvetuotannon. Turvekerroksen paksuus Isorahkalla on kolme metriä, mikä merkitsee noin 4 metrin syvyisiä kuivatusojia.

Isorahkan "ottoalueella ei (ole) merkkejä suunnitelmista ole vielä nähtävissä", kirjoittaa Kansan Uutiset eilen. Alueelle syntyy meluhaittaa ympäri vuoden, mutta talvella raskaita rekkoja liikkuisi tiheämmin.

– Neljä vuotta olemme saaneet asua täällä rauhassa. Meitä on perheessä kolme ja neljäs on tulossa. Kun turpeenotto loppuu, meidän takapuolemme kasvavat jo horsmaa, ja lapsillakin on paljon ikää, kertoo paikallinen asukas Kim Kantonen.

– Vapo ei ole informoinut kyläläisiä asiasta. Vapo vain tulee ja tekee, yhtiön soilla työskennellyt tietää.

– Olemme jättäneet Vapolle vetoomuksen, että se luopuisi hankkeesta. Sieltä ei ole kuulunut mitään, kertoo niin ikään ottoalueen läheisyydessä asuva Jouni Laaksonen.

Uudenkaupungin ympäristö- ja lupalautakunnan jäsen Klaus Peurla (vas) aikoo tuoda Vapo Oy:n hankkeen Uudenkaupungin kaupunginhallituksen tietoon lähiaikoina. -Turpeenoton johdosta liikkeelle lähtevät happamet humusvedet heikentävät entisestään kaupungin makeavesialtaan tilaa.

Laitilan seudun ympäristöyhdistyksen puheenjohtajan Helinä Seikola puolestaan sanoo ympäristöyhdistyksen tarttuvan asiaan heti kun Vapo on tehnyt ympäristölupa-anomuksen Laitilan kaupungille. 

Turve merkittävä luonnonvara – mutta käytössä monta ongelmaa

Turve on merkittävä luonnonvara. Pohjoisella pallonpuoliskolla sitä on erittäin paljon, ja koko ajan syntyy lisää. Mutta turve on myös fossiilinen polttoaine, suuren mittakaavan turvesoiden uusiutuminen kestää tuhansia vuosia. Turpeen uusiutumisella ja fossiilisuudella on myös tekninen ja puhujaviritteinen ulottuvuus.

Turpeen päästökerrointa halutaan laskea teknisesti, jotta turve olisi taloudellisempi energiaraakaaine. Ranskaa puhuva eu-virkamies pitää turvetta fossiilisena biopolttoaineena. Hän saa käsitykselleen täyden tuen suomalaisista tilastoista. Poliitikot puhuvat hitaasti uusiutuvasta, fossiilisen kaltaisesta tai jopa biopolttoaineesta. Kansainvälinen ilmastotutkijoiden paneeli (IPCC) pitää turvetta turpeena, se ei heille ole fossiilinen eikä uusiutuva luonnonvara.

Euroopan parlamentin tämänhetkisen kannan mukaan turve on hitaasti uusiutuvaa bioenergiaa. Muihin ”fossiilisiin” verrattuna turpeen päästökerroin on 106, kivihiilen 93 ja maakaasun 55.

Suomen Luonnonsuojeluliiton mukaan turveteollisuudella on Suomessa takanaan erityisen vahva poliittinen tuki. -Kun turvetta poltetaan, poltetaan kierrosta poistunutta varastoitunutta hiiltä. Poltossa taivaalle vapautuva hiili on kertynyt soihin 5-10 tuhannen vuoden ajan. Suomen oloissa turvetta ei voi pitää myöskään hitaasti uusiutuvana polttoaineena, sillä hiiltä sitoutuu takaisin ainoastaan luonnontilaisille turvemaille, todetaan SLL:stä.

”Ojitusten seurauksena suuri osa soistamme on muuttunut hiilinieluista tai kasvihuonekaasujen taseeltaan neutraaleista ekosysteemeistä huomattaviksi hiilen lähteiksi. Polttoaineista turve on ongelmallisin, sillä sen poltosta aiheutuu tuotettua energiayksikköä kohti noin 12 prosenttia korkeammat hiilidioksidipäästöt kuin kivihiilestä. Tästä johtuu, että turpeella tuotetusta energiasta, joka on noin 6-7 prosenttia koko energiantuotannosta, aiheutuu lähes 20 prosenttia hiilidioksidipäästöistä. Viime vuosina turpeenpolton vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat olleet 9-10 miljoonan tonnin tasolla”.

Veroista vapaan turpeen energiakäytön tukemista perustellaan sen kotimaisuudella ja huoltovarmuudella. ”Päästökauppalain tehoa vähentää valtion ratkaisu jakaa päästöoikeuksia ilmaiseksi ja tukea tarvittaessa turvelauhdesähkön tuotantoa syöttötariffilla”.

Suot säilytettävä hiilinieluina

Luonnonsuojeluliiton tavoitteena on, että Suomen soiden säilyminen hiilinieluna. Siksi turvetta tulisi kohdella hiilitaselaskelmissa ja päästökaupassa fossiilisena ja uusiutumattomana polttoaineena. Ympäristönsuojelijat vaativatkin energiaturpeen tuotannion ja polton lopettamista vuoteen 2020 mennessä.

Ilmastonmuutoksen torjumisen vauhdittamiseksi tehdään eri tyyppisiä taloudellisia investointeja kaiken aikaa. Ympäristönsuojelijat esittävät turpeennostoon myös ratkaisun: ”turpeennostoon ei oteta uusia luonnontilaisia, lievästi muutettuja tai ennallistamiskelpoisia soita, vaan turpeenotto ohjataan luontoarvonsa menettäneille metsäojitetuille soille ja suopelloille”. Turpeella tuotettua lauhdesähköä ei myöskään tuettaisi. Jo käytettyjä turvesoita voitaisiin niin ikään soistaa uudelleen tai aloittaa niillä energiakasvien viljely.

Vapo Oy nykyään maailman johtava turveteollisuusyritys. Vapon edeltäjä aloitti polttopuiden hankkijana ja toimittajana valtion laitoksille vuonna 1940.

Vapon Paikalliset polttoaineet -divisioonan liikevaihto oli viime vuonna 207,1 miljoonaa euroa. Henkilöstöä oli 404. Liiketoiminta keskittyi voima- ja lämpölaitosten biopolttoaineisiin (jyrsinturve ja palaturve, puupolttoaine, ruokohelpi). Biopolttoaineen toimitukset vastasivat energiamääräältään yhteensä 23 terawattituntia.

Suomen valtio omistaa emoyhtiö Vapo Oy:n osakkeista 50,1 ja Suomen Energiavarat Oy 49,9 prosenttia. Vapo-konsernin liikevaihto vuonna 2008 oli 631,8 miljoonaa euroa. Konsernin palveluksessa on 1.780 henkilöä. Suomi, Ruotsi, Viro, Latvia ja Venäjä.