WWF:n meriasiantuntija ja meriohjelman päällikkö FT Anitta Mäkinen on mukana myös EU:n Itämeristragian rakentamisessa.

WWF:n Anita Mäkinen:

Kalastuspuisto on vain virtuaalihanke – jäitä hattuun maakuntajohtajat

WWF:n meriasiantuntijan ja kansainvälisesti arvostetun merentutkijan Anita Mäkisen eilinen tietopaketti uusikaupunkilaisille oli kuin rauhanneuvottelijan sanoma. -Istukaa samaan pöytään ja keskustelkaa, tavoitehan on yhdennetystä Itämeren käytöstä, jossa tulee huomioida merialueen kymmenien toimintojen samanaikaisuus, niiden uhat ja mahdollisuudet.

UU 29.10.2009 / Olli Haapala – Uudessakaupungissa eilen vieraillut Maailman luonnonsäätiön WWF:n meriasiantuntija ja meriohjelman pällikkö FT Anita Mäkinen sanoi, että Selkämeren kansallispuistohanke Pohjanlahdelle ja Vakka-Suomen kalastuspuisto samalle alueelle eivät ole toinen toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.

-Samaan tapaan kuin koko Itämeren osalta, yhdennetty merialueen hoito merkitsee Vakka-Suomen rannikon toimintojen yhteensovittamista. Se taas vaatii sitä, että hallinnon virkamiehet, joita asia koskee, istuvat samaan pöytään ja keskustelevat, sanoi Mäkinen.

-Kalastuspuisto on vain virtuaalihanke, mutta päätös kansallispuiston perustamisesta on jo tehty. Oma lähtökohtani on se, että suojelualue tulee perustaa sinne, missä on suojeltavaa.

Tilanne on Anita Mäkisen mukaan sillä tavalla erikoinen, että Vakka-Suomessa metsähallitus nähdään omia suunnitelmiaan tekevänä virastona, jossa puuhataan uhkaa seutukunnan kalastuselinkeinolle. -Suojeluosapuoli (ympäristöministeriö) taas ei katso suopein silmin sitä, että kahden maakunnan maakuntajohtajat tekevät sopimuksia ja päättävät merialueen käytöstä ja puistojen rajauksista, kertoi Mäkinen.

Maakuntahallinnon mielipide onkin veteen piirretty viiva. WWF:n Anita Mäkinen toppuuttelee. -Jäitä hattuun, ja tämä koskee kaikkia osapuolia.

-Tiesin että aihe on esillä Uudessakaupungissa. Olen kyllä lukenut kotiläksyni puistohankkeiden osalta. En tosin ehtinyt Selkämeren teemavuoden lopputilaisuuteen, joka pidettiin Helsingissä.

Itämeren toipuminen vie 50-60 vuotta

-Saaristomeren tila ei ole parantunut. Hapettoman merepohjan määrä kasvaa kaiken aikaa, nyt sen osuus koko Itämeren altaasta on yksi kolmasosa. Pohjanlahdella ei tosin ole merkittävästi kuollutta merenpohjaa, mutta muualla sitten senkin edestä. Käytännössä pääaltaan pohja on hapeton. Vaikka kaikki ravinnevalumat voitaisiin sulkea, Itämeren tila huononee jo olemassaolevan taakan takia, selvitti Mäkinen.

Hän huomautti, että Itämeren nykyinen tila on syntynyt 50-60 vuodessa. -Saman verran aikaa kuluu meren toipumiseen. Muutamassa hetkessä ei tapahdu mitään, vaikka poliittiset puheet antavat niin ymmärtää.

Muiden syyttelykään ei poista omien ongelmien olemassaoloa. Paljon puhutut Pietarin alueen jäteongelmat ja Puolan kasvavan maatalouden vaikutus ohittavat uutisina kotimaan ongelmat. -Suomi ei ole mikään puhdas pulmunen, vaan sen on vähennettävä ravinnevalumiaan mereen. Sinileväongelma on jäävuoren huippu. Kysymys on eliöyhteisöjen muutoksista, jotka näkyvät toisaalta leväkukintoina ja toisaalta kuolleen merenpohjan lisääntymisenä.

WWF:ssä toivotaan, että maataloustukia suunnattaisiin uudelleen määrittelemällä niiden kriteerit niin, että ne omalta osaltaa olisivat parantamassa Itämeren tilaa. -Maataloustuet eivät siis olisi vain maataloustukia.

Mäkisen mukaan Itämerestä tekee erityisen haavoittuvan sen yksinkertaiset ravintoverkot. -Veden viipymä Itämeressä on 25-35 vuotta ja suolapitoisuus merkittävin eliölajien esiintymistä säätelevä tekijä. Lajisto on makean ja suolaisen veden sekalajisto ja lajimäärä vähäinen. Ravintoverkko on siten varsin yksinkertainen ja sen haavoittuvuus juuri siksi suuri. Lisäksi maankohoamisen jatkuminen merkitsee väylien kunnostusta ja ruoppauksia, joista syntyy omanlaisiaan ympäristöongelmia.

-Meillä on mertensuojelusopimus, mutta EU on vasta nyt luomassa meripolitiikkaa. Itämeri on ”vahvasti” suojattu erilaisin direktiivein, mutta samalla Itämeri on ”vahvasti” haavoittuva.

Kalastus, syväväylä ja Venäjän kaasuputki

Anita Mäkinen piti huonona konseptina samanaikaista kalastuksen puolesta puhumista ja syväväylän ruoppausmassojen levittämistä merialueelle.

-Ruoppauksessa ei voida välttää haitallisten aineiden leviämistä, ja sillä taas on vaikutuksia kalastukselle. Talouden kannalta tietenkin kannattaa miettiä haittoja ja hyötyjä. Yaran syväväylän, kuten Vuosaaren sataman, ruoppaus on asia, jossa tunteet ovat pinnalla. Tässäkin poteroihin kaivautuminen ei auta ketään eikä mitään, sanoi Mäkinen.

Suomenlahdella kuljetetaan 150 miljoonaa tonnia öljyä vuosittain ja määrän on arvioitu nousevan 250 miljoonaan tonniin seuraavan viiden vuoden kuluessa. Jos Venäjä ei jostakin syystä saisi lupaa 1200 kilometrin mittaiselle ja viiden valtion talousvyöhykkeelle rakennetulle Nordstream kaasuputkelle, kaasu nesteytettäisiin ja kuljetettaisiin meritse Saksaan. -Tämä merkitsee tankkialusten liikenteen rajua kasvua Suomenlahdella.

WWF:n kanta kaasuputkeen keskittyy tässä vaiheessa sen rakentamiseen ja putkilinjalla olevien miinojen rajäyttämiseen. -Meillä on tehty kansallinen YVA (ympäristövaikutusten arviointi) ja Espoon sopimuksen mukainen kansainvälinen YVA. Molemmista olemme antaneet lausunnot. Venäjä vasta tässä vaiheessa informoi Suomea rakentamisen vaikutuksista.

Mäkisen ja WWF:n mielestä molemmat YVA:t aliarvioivat ympäristövaikutuksia sekä ravinteiden että haitallisten aineiden osalta. -Sama koskee miinoja, joita Suomen talousvyöhykkeellä on 27 noin 60-70 metrin syvyydessä. Venäjällä on omalla alueellaan miinoja saman verran. YVA-raportissa todetaan, että räjäytyksessä vapautuneet sedimentit laskevat suurin piirtein saman tien takaisin pohjaan. Minä en sitä meribiologina usko. Räjäytys aiheuttaa virtauksia pintaan asti ja ne leviävät lisäten typpi ja fosforikuormaa pinnassa. Syvänteissä oleva meriveden suolakerrostuneisuuskaan ei pidä ravinteita pohjassa, selvitti Mäkinen.

WWF:n mukaan Nordstream-hankkeen olisi parannettava jäteveden puhdistamista jossakin muualla, jotta päästäisiin nollavaikutuksiin. -Lisäksi on selvää, että Itäisen Suomenlahden kansallispuiston arvo heikkenee. Haittavaikutukset eläimistöön on myös huomioitava, kun miinoja räjäytetään. Venäjä tekee sen työn omin standardein.

Anita Mäkinen korosti kuitenkin Venäjän mukanaolon tärkeyttä Itämerta koskevissa neuvotteluissa. -Venäjän kehityssuunta on edelleen merkittävin muutuja EU:n Itämeristrategian kannalta. Keskustelut Venäjän kanssa ovat siksi tärkeitä.