KOLUMNI

Mörnen Pojat

Vakkasuomalainen koulunäytelmä Uudestakaupungista.

-Olli Haapala

Karri Helmenkalastaja, kuningas
Politrukkikuoro (mukana solisteja)
Jokke Kuntola, kuninkaan palvelija
Hessu, tähdenpyörittäjä

Hessu huutaa ovelta: ”Asiaan!” (joukkio miehiä astuu sisään ja käy riviin).

Jokke: ”Piu pau ja päivät isännille ja emännille. Ja mukuloille, joita talossa on. Nyt on silleen että viisi koulua on lakkautettava. Ja mukuloille, joita talossa on, koittaa kovat päivät. Ja me toivotaan, ja me toivotaan, pikaista ja kivutonta ratkaisua, ja sitä taivaallista yksiäänisyyttä, joka meidän sanottavamme ylitse käy.”

Kuningas Karri Helmenkalastaja kulkee edestakaisin Hessun ja politrukkikuoron johtajan miekkaportista lyöden miekallaan portin auki. Laulaa:

”Minä, minä se ajan, teräsratsuillain, siihen asti kunnes tulee, hiilipussin pohja. Nytte, nytte murjaanit, joudutte hoitamaan mun viulut, sen mikä minun viisaudessani oli oikein.”

Kuningas: ”Kuningas Karri Helmenkalastaja olen minä, olen minä. Minä!”

Politrukkikuoron johtaja: "Jaa, minä tykkään, ettet oo minkäänlainen kunkku, vaan yksi styranki, tän kylän CEO, joka tekee mitä tykkää, ja tykkää mitä tekee, ja suttaa euroja rekeen kuin rekeen”.

Kuningas: "Jaa, minä tykkään, etten minä ole mikään styranki, vaan kuningas Karri Helmenkalastaja, joka kannan minun kultaista kruunuani minun edeltäjieni johtajien jälkeen. Mutta nyt te paatte ne koulut kiinni, laudat oviin, pam, pam. Meillä on likvidi loppu ja puhelimet suljettu ku ei oo sopimusta. Sais siitäkin jonkun duunin tähän ämpäripäiden kylään. Hoo, miksi sä noin paahdoit?"

Politrukkikuoron johtaja: ”Hoo, jos minä paahdoin, sanoin vain kuin asia on. Mut tuntee kaikki, kaikki, olen minä kaikille tunnettu. Hoo, jos minä paahdoin, sanoin vain ett moni paahtaa kans. Olen herra ja politrukki, Murjaanien maalta”.

Politrukkikuoro: ”Yksi herra ja politrukki, Murjaanien maalta”.

Kuningas: "Vaikka sinä kuinka olisit yksi herra ja politrukki Murjaanien maalta, pitää sinun lankeeman minun eteeni polvilles, ja rukoileman minua polvillas!"

Politrukkikuoron johtaja: "Ei vaan Hessu!"

Kuningas (uhkaa miekallaan): "Sinä taikka sun henkes!"

Politrukkien kuoronjohtaja ja politrukki vaipuu polvilleen. Kuningas Karri Helmenkalastaja asettaa miekkansa tämän olkapäälle. Muut paitsi kuoronjohtaja laulavat: ”Katsokaatte nyt tuota murjaanien pomomiestä, kuinka sen pitää rukoileman kuningasta, ja lankeeman hänen etehensä polvillensa” (kiillottaa kunkaan kengät).

Jokke Kuntola, kuninkaan palvelija: "Menkääpä nyt sitten, te murjaanit kyliinne, siellä te löydätte koulut, ne pönöttävät tyhjillään mäenrinteessä tai peltojen kupeessa. Näette että murjaanit ovat jo vieneet vartiohärkänsä ja -aasinsa pois.

Hessu pyörittää kaiken aikaa tähteään. Politrukkikuoro laulaa: ”On ovet lyöty lukkoon ja koulut myyty pois. Nyt se elämä sykkii, ain kuninkaan suosion. Hän on sen ylhäisen koitto, mi maailmaa valaisevi, vaan ehkä hänen kynttiläns, kaik lapset opettavi”.

II näytös

Politrukkikuoro: ”Kuningas se kuljeksii, sinne sun tänne, ja se sanomaton kirkkaus, se ulos asti loistaa”.

Murjaanit riensivät uhraamaan kultansa, rahansa ja osakkeensa kuninkaalle.

Kuningas: "Jokke, mun palvelijani! Oletko nähnyt niitä murjaanikapinallisia ja viisaita miehiä. Ne on repineet koulujen ovilta esteet, ja koulut on avattu.”

Jokke: "Jaa, minä olen nähnyt viisaita miehiä, menivät omalle maalleen, tekivät katalan tempun."

Kuningas: "Sepä minua suuresti harmittaa ja sydämelleni käy, että meni koulufuusiot plörinäksi. Mene ja satuloitse mun valkea teräsorhini, jolla minä olen sotinut raumlaissia ja puukenkiä vastaan, sillä tahdon minä nyt sotia murjaaneja vastaan.

Hessu: ”Ei, herra kuningas, ei herra kuningas!”

Hessu kulkee edestakaisin (laulaa): ”Husaari olen minä sodassa ja urhoollinen sotamies. Ja vaikka olen varustettu jokaties, kuningas saa vastata edestämme, mitä me olemme törttöilleet. Siihen ei meitä oo opetettu, että totellaan vain kuningasta, eikä kuunnella kuntalakia”.

Kuningas: ”Ei, tähdenpyörittäjä, sinähän olet murjaani. Jokke lähtee!”

Jokke (tulee): "Minä olen jo käynyt murjaanien kylissä, ketään en ole tappanut, ketään en ole virtaan heittänyt, kaikki on sovitettu”.

Kuningas (Jokelle): "Koska sinä olet ollut niin omapäinen ja silitellyt minun kultaista nikitaani vastakarvaan, en tahdo palkita sinua kullalla. Tahdon palkita sinut pöytähopialla. Saat lihaveitset vasta markkinaoikeuden päätöksen jälkeen”.

Kaikki panevat sanan säilät tuppeen, käyvät riviin ja laulavat: ”Synti suuri surkia, kun koulut meni mönkään. Mut niin on paljon parempi, kuin lapset turhaan busseissa. Ei siinä säästy rahat, ei koulut parane. Kiitos niille murjaaneille, kun teki meille tämän maan, josta ompi ilo saatu koko maailmalle.

Hessu: "Me emme ole yrittäneet millään viekkaudella tai vääryydellä teidän koulujanne, vaan myös teidän oman hyvän tahtonne mukaisesti. Olemme köyhiä Mörnen poikia ja pyydämme veronkorotusta."

Jokke (Hessulle): "Se on nuijittu jo."

Muut laulavat ja Hessu kerää rahaa, kuningas yhtyy lauluun: ”Kiitos olkohon, kiitos olkohon. Ja me toivotaan, ja me toivotaan, työrauhaa ja -onnea, ja joka murjaanille, omaa onnellista ja hyvää joulua!" Kumartelevat syvään, kävelevät peräkkäin pois.

*

Kiitokset Suomen Kirjallisuuden Seuralle tekstipohjasta Tiernapojat (vanha laulunäytelmä Oulun seudulta).