Soijapapua viljellään nykyään suurilla plantaaseilla Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa. Parin vuoden kuluttua likipitäen kaikissa Suomen lihasikaloissa käytetään ”geenirehua” eli geenimuunnellusta soijapavusta tehtyä soijarouhetta sisältävää rehua.
Eläinrehut kahden ja puolen miljardin euron bisnes Suomessa
Suomalaisten eläinrehujen valkuaislähteeksi tulossa myös geenimuunneltu soijapapu
Soijapapu on maailman ehkä arvokkain ravintokasvi. Se on elintarvikkeiden raaka-aineena ja lihaproteiinin korvaajana korvaamaton - ja kotieläinten rehuravinnon valkuaislähteenä vailla todellista kilpailijaa. Soijan tuotanto maailmassa vuonna 2007 oli noin 220 miljoonaa tonnia. Noin 90 prosenttia sadosta käytetään eläinravinnoksi. Rotterdamin pörssissä perinteisen soijapavun hinta on kivunnut tänä vuonna alkuvuoden 415 dollarista tonnilta joulukuun alun 489 dollariin tonnilta. - Noin 90 prosenttia soijan maailmanmarkkinoista käydään edullisemmalla niin sanotulla geenimuunnellulla (gm-) soijalla. Siksi ei ole ihme, että Euroopassa gm-soijan käyttö eläinrehuissa on yleistä ja yhä yleistymässä. Suomalaiset lihantuottajatkin ovat valmiita siirtymään geenirehuun, sillä siirtymisen on arvioitu merkitsevän noin 3 miljoonan euron säästöä yksin sianlihan tuotanossa. Lihan tuottajahinnasta kaksi kolmasosaa menee tuotantokuluihin.
UU 31.12.2009 / Olli Haapala - Suomen ja koko Euroopan kotieläintalous on riippuvainen valkuaisrehusta, jota on tuotava rehuteollisuudelle Euroopan ulkopuolelta. Esimerkiksi Suomen valkuaisomavaraisuus on noin 15 prosenttia. -Valkuaisrehun raaka-ainetta joudutaan tuomaan runsaasti ulkomailta, johon liittyy riskinsä. Omavaraisuusaste on erittäin matala koko EU:ssa, vain noin 25–30 prosenttia, sanoi MTK:n vilja-asiamies Max Schulman toimittajille järjestetyssä tiedotustilaisuudessa viime huhtikuussa.
Verraten hyviä valkuaislähteitä ja siten eläimen tarvitsemien aminohappojen lähteitä ovat öljykasvit rypsi ja rapsi. Niiden viljelyala on laskenut noin puoleen viimeisen kolmen vuoden aikana. Valkuaisaineen lähteenä ehkä arvokkain viljelykasvilaji on soija, jota tuodaan Suomeen pääasiassa Etelä-Amerikasta ja USA:sta. Rehusoijan, lähinnä soijarouheen, tuonti on tällä hetkellä noin 100.000 tonnia vuodessa.
Mutta perinteisen rehusoijan on jo syrjäyttänyt geenimuunnellut soijapavun lajikkeet. Perinteisen soijan viljely onkin vähentynyt noin 10 prosenttiin Brasilian ja Yhdysvaltojen viljelyalasta, mikä on tehnyt siitä hinnan nousun jälkeen epätaloudellisen rehuraaka-aineena. Brasilialainen perinteisen soijan viljelyä tukeva järjestö (kuten Cebana) saattaa maksaa pienviljelijälle 60 kilon soijapapusäkistä 15-20 dollaria, kun gm-soijan tuottajahinta jää alle 10 dollariin.
EU:n alueella tuotetusta eläinrehusta 80 prosenttia sisältää geenimuunneltua (gm-) soijaa, joka osuus rehussa on varsin merkittävä. Gm-rehuja on käytössä kaikissa EU-maissa.
Soijan ravintokäytön ja valkuaispitoisen soijarouheen valmistuksen lähtökohta sekä elintarvike- että rehuteollisuudessa on soijapavun sisältämän öljyn erottaminen pavun muista ainesosista.
Vain sioille ja siipikarjalle
Gm-soijaa on tuotu Suomeen soijarouheena toistaiseksi vasta noin vuoden ajan. Käytännössä perinteisellä ja gm-soijalla tulee olla erilliset omat logistiikkaketjunsa viljelyn, sadonkorjuun, kuljetuksen, varastoinnin, teollisen prosessoinnin, jatkojalostuksen ja lihatuotannon osalta.
Sekä elintarvike- että rehuvalmisteissa pitää olla merkintä "muuntogeeninen" tai "valmistettu muuntogeenisestä soijasta", mikäli valmiste sisältää tietyn raja-arvon ylittävän määrän geenimuunnellusta soijasta valmistettua ainesosaa. EU:ssa ja Suomessa elintarvikkeiden raja-arvo on 0,9 prosenttia.
Gm-soijaa sisältävä rehusäkki on merkittävä, mutta gm-soijarehua syöneestä tuotantoeläimesta tehtyihin elintarvikkeisiin ja niiden pakkauksiin merkintää ei tarvita.
Rehuraisio Oy:llä on rehutehtaat Raisiossa, Kouvolassa ja Ylivieskassa. Uusimman eli Ylivieskan tehtaan vuosituotanto oli viime vuonna 80.000-140.000 tonnia ja koko kapasiteetti 160.000 tonnia). Ympäri vuoden jatkuvassa ja keskeytyvässä kolmivuorotyössä toimiva tehdas työllistää 10-12 henkilöä. Tehtaan pääraka-aineita ovat kotimaisen viljan lisäksi öljykasveista puristuksen yhteydessä syntyvät rouheet, joita käytetään tehtaan toimiessa täydellä teholla 48.000 tonnia vuodessa.
Rehuraisio käyttää rehutehtaissaan vuodessa noin 80.000 tonnia soijarouhetta. Rehuraiso on kertonut aloittaneensa geenimuunnellun soijan tuonnin sikojen ja siipikarjan rehun raaka-aineeksi viime vuonna. Yritys vie maatila- ja kalarehuja myös Venäjälle ja Baltian maihin sekä muun muassa Valko-Venäjälle ja Ukrainaan. Rehuliiketoiminnan liikevaihto oli toissa vuonna 236 miljoonaa euroa.
Muita geenimuunnellusta soijasta tehdyn soijarouheen tuojia ovat LSO Foods Oy (Forssa, HKScan Oyj:n tytäryhtiö) ja Lounaisfarmi Oy (Rovaniemi ja Forssa; LSO Foods Oy:n yhteistyökumppani), jotka tuovat soijarouhetta sian rehujen raaka-aineeksi. LSO Foods toimittaa sianlihaa muun muassa HK-Ruokatalolle.
Atria Oyj:lla on rehutehdas Varkaudessa (A-Rehu Oy), joka tuottaa rehuvalmisteita pelkästään nautakarjalle. A-Rehun rehuseosten tuotantomäärä on noin 40.000 tonnia vuodessa ja siihen käytetään soijapuristeita ja -rouhetta noin 3.500 tonnia vuodessa. Nautojen rehuihion gm-soijaa ei käytetä. Atrialla lienee kuitenkin periaatepäätös gm-soijan käytöstä.
Rehuraision kanssa 80 prosenttia rehumarkkinoista hallitseva Suomen Rehu (Hankkija Maatalous Oy:n rehuliiketoiminnan yksikkö), joka on maan suurin eläinrehujen valmistaja, ei tiettävästi käytä geenimuunneltua soijaa tai soijarouhetta. Suomen Rehun tuotteita markkinoi Agrimarket-ketju. Hankkija-Maatalous Oy:llä on rehuliiketoimintaa myös Baltiassa (SIA Baltic Feed) ja Venäjällä. Suomen Rehulla on maatilarehuja valmistavat tehtaat Seinäjoella, Turussa, Kotkassa ja Säkylässä. Konsernin liikevaihto oli toissa vuonna 1,1 miljardia euroa.
Mutta tuskin yhdelläkään rehunvalmistajalla on varaa jättää gm-soijan hintahyöty kokonaan käyttämättä, ja toisaalta uskoa, että perinteistä soijaa saa tulevaisuudessa eläinrehuihin tarvittavia määriä. Rehuraisio kertoo nettisivuillaan kunnioittavansa kuluttajien mielipiteitä ja hankkivansa ”perinteisiä, muuntogeenittömiä raaka-aineita niin pitkään kuin se on mahdollista ja asiakkaat sitä toivovat”.
Ei lypsylehmille
Geenimuunneltu soija menee siis sianlihan ja siipikarjan tuotantoon. Se ei kelpaa maidontuottajille. Suomen Meijeriyhdistys ei halua eikä suosittele gm-rehun käyttöä maidon tuotannossa. Rehuraisio sanoo nettisivuillaan uskovansa, että geenimuunnelluille tai niistä valmistetuille elintarvikkeille ei ole edes kysyntää.
Tarkkaa arviota rehuihin menevän gm-soijarouheen tuontimäärästä Suomeen ei ole, mutta todennäköisesti sitä on tuotu eurooppalaisilta puristamoilta maahan alle 30.000 tonnia.
Viime vuonna tulli tutki 125 tuontierää geenimuuntelun osalta. Määräysten vastaisia eriä löytyi 4 eli 3,2 prosenttia, joista 3 erää sai huomautuksen.
Ruotsin suurimpiin elintarvike- ma maatalousyrityksiin lukeutuva Läntmännen Lantbruk on edistänyt geenimuunnellun soijan käyttöä eläinrehuna jo vuonna 2006. Yritys vastaa liki koko Ruotsin gm-soijan tuonnista. Greenpeace teki koeotoksen Lantmännen-yrityksen varastolla maaliskuussa 2006 ja osoitti, että 95 prosenttia soijasta oli geenimuunneltua. Soija analysoitiin riippumattomassa Genescan Analytics -laboratoriossa Saksassa.
Lantmännen myönsi silloin tuoneensa ”tietyn määrän gm-raaka-aineita rehuksi, mikä on ollut myös joidenkin viljelijöiden toiveena”. Lantmännen ilmoitti jatkavansa soijarehun raaka-aineen tuontia ja käsittelyä kysynnän mukaisesti, mikä on ”kuitenkin pientä”. Lantmännen -yhtiön oma geenitekninen tutkimustyö tehdään Svalöf Weibull AB:ssä (SW Seed) Svalövissä Etelä-Ruotsissa.
Perinteistä soijapapua markkinoilla rajoitetusti
Geenimuunneltu soijapapu poikkeaa perinteisestä soijapavusta siten, että soijakasviin on lisätty geeni, jonka ansiosta tuotankokasvi kestää torjunta-aineita, jotka tappavat viljelmältä kaikki muut kasvit.
Geenimunneltujen kasvien viljelyn suurin ongelma on, että gm-lajikkeet korvaavat vähitellen sekä muut öljykasvilajit ja perinteisen soijapavun lajikkeet. Näin merkittävä osa öljykasvilajien geeniperimän monimuotoisuudesta kadotetaan. Gm-soijapavun viljelyn erityinen ongelma on viljely pelloilla, jotka on raivattu sademetsästä. Vuosittain noin 1,5-2 miljoona hehtaaria trooppisia metsiä ja ruohoaroja muutetaan soijaviljelmiksi.
Suuret gm-soijaa viljelevät plantaasit yleistyvät. Perinteistä soijapapua onkin saatavilla enää vain rajoitetusti. Sen hinta on myös kivunnut pilviin eläinrehujen valmistusta ajatellen. Perinteisten soijalajikkeiden sopimusviljelijöitä sentään vielä löytyy.
Soijaa tuotettiin vuonna 2007 noin 220 miljoonaa tonnia. Noin 90 prosenttia sadosta meni eläinravinnoksi. Soijan suurimmat läntiset tuottajamaat olivat Yhdysvallat (71 miljoonaa tonnia), Brasilia (61) ja Argentiina (47). Nykyään noin 90 prosenttia soijan maailmanmarkkinoista käydään geenimuunnellulla soijalla. Suurin soijan viejä on Brasilia.
EU-maat ovat tuoneet suurimman osan eläinrehuihin käytetystä soijasta Etelä-Amerikasta. Viime vuonna maanosan sadot ovat kuivuuden takia laskeneet, Argentiinan noin 30 prosenttia. Eurooppalaiset tuojat ovat joutuneet lisäämään tuontiaan Pohjois-Amerikasta tilapäisesti, jopa kaksinkertaiseksi eli 7,5 miljoonaan tonniin. Rotterdamin pörssissä soijan hinta on kivunnut tänä vuonna alkuvuoden 415 dollarista tonnilta joulukuun alun 489 dollariin tonnilta. Etelä-Amerikan soijasato valmistuu helmikuussa ja vienti Eurooppaan alkaa maaliskuussa.
Perinteisen soijan markkinoilla liikkuu eriä, joissa on mukana geenimuunneltua soijaa tai sen jäämiä. Syyt sekoittumiseen ovat moninaiset siemenen ja sadon korjuulaitteista varastoinnin ja satamien sekä kuljetuskaluston puhtauteen.
EU hylkää ja asettaa tuontikieltoon soijan, jos laivoista, rekka-autoista tai rautatievaunuista löytyy merkkejä vailla lupaa olevista gm-viljelykasveista (kuten gm-maissista). Euroopassa onkin pysäytetty viime kesänä yhteensä yli 200.000 tonnin soijapapu- ja soijajauhomäärän tuonti Euroopan satamiin.
Soijapavun tuonnissa rehuksi menevä soija on siis erotettava elintarvikesoijasta. Myös Yhdysvalloista tuotavalle perinteiselle soijalle on annettu tuontikielto, jos perinteisen soijan tuontieristä on löytynyt merkkejä gm-soijasta. Hollannissa on arvioitu, että maan eläinrehuteollisuus menettää ilman soijaa jopa 80 miljonaa euroa vuodessa. Euroopan elintarviketeollisuus on 50 prosenttisesti riippuvainen soijan ja soijakakkujen tuonnista Yhdysvalloista. Ilman soijaa menetyksiksi arvioidaan 4,4 miljardia euroa.
Länsi muuntelee – Aasia varoo
Soijapavun geenimuuntelu tulee edelleen lisääntymään. Päämäärä on eläinravinnon funktionaalisuuden lisääminen muun muassa muuttamalla pavun ainekoostumusta, kuten proteiinien aminohappojen suhdetta, tai pavun rasvahappojen koostumusta. Myös pavun oligosakkarideista (useampien sokerimolekyylien rakenteista) halutaan päästä eroon. Soijapavun hyviä fysiologisia ja muita biogeenisiä ominaisuuksia halutaan parantaa eläimen aineenvaihdunnalle ja ruoansulatukselle vielä nykyistä paremmiksi.
Toisaalta Aasian soijanviljelijät haluavat pysyä perinteisten soijalajikkeiden viljelijöinä. Viimeksi gm-soijan viljely- ja maahantuontikielto annettiin Sri Lankassa. Soijapavun, -rouheen ja öljyn suurin tuottaja on Kiina noin 15 miljoonalla tonnilla vuodessa.
Geenirehu yleistyy – lihaa edelleen halvalla
Geenimuunneltua soijaa sisältäviä kuluttajatuotteita ei Suomessa ole toistaiseksi myynnissä. Tullilaboratorion testeissä on kuitenkin ilmennyt, että gm-soijaa sisältäviä tuotteita tulee Suomeen ulkomailta.
Lihatuotteiden pakkauksissa ei tarvita merkintää geenimuuntelusta, vaikka kotieläin olisi saanut ravinnoksi soijarehua, joka on valmistettu gm-soijasta. EU-maissa ”geenirehun” käyttö on yleistä. Suomalaiset lihantuottajat ovat valmiita siirtymään geenirehuun, sillä siirtymisen on arvioitu merkitsevän noin 3 miljoonan euron säästöä yksin sianlihan tuotanossa. Lihan tuottajahinnasta kaksi kolmasosaa menee tuotantokuluihin.
Maatalouselinkeinon tulevaisuus on voimakkaasti muuttumassa geenitekniikan käytön suhteen myönteisemmäksi. Vielä pari vuotta sitten maataloustuottajien keskusliiton MTK:n silloinen puheenjohtaja Michael Hornborg totesi: ”Saatavilla olevien tietojen valossa en itse käyttäisi omalla tilallani gm-rehua”. Puheenjohtajan piti tieteellistä näyttöä rehun pitkäaikaisvaikutuksista puutteellisena. Hän ei halunnut sysätä vastuuta gm-turvallisuudesta viljelijän harteille.
Monet kansalaisjärjestöt kehottavat – erityyppisin perustein – kuluttajia välttämään geenimuunnellulla rehulla tuotettuja kotieläin- ja muita tuotteita.
Kuluttajat ovat joissakin Euroopan maissa saaneet äänensä kuuluville ja kaupan merkitsemään myös kaikki gm-peräisiä ainesosia sisältävät elintarvikkeet joko mainintana tuoteselosteessa tai erillisellä huomiotekstillä tuotepakkkauksessa. Pontimena kuluttajilla on ollut oikeus valita ja olla tukematta geeniteknisin keinoin tuotettuja hyödykkeitä, muun muassa niihin liittyvien globaalien ja paikallisten talous- ja maatalouspoliittisten sekä ympäristönsuojelullisten ongelmien vuoksi.
SOIJAPAPU: TAUSTAA JA FAKTAA
Soijapapu (Glycine max) kuuluu hernekasveihin ja se on merkittävä viljakasvi ja eläinrehujen raaka-aine. Suurin osa maailman soijasadosta syötetään rehuina tällä hetkellä tuotantoeläimille. Silloin sitä kuluu jopa 10 kertaa enemmän kuin suoraan ihmisravintona käytettynä. Soijapavusta valmistetaan elintarvikkeita, kuten soijamaitoa, soijakastiketta, soijarouhetta ja tofua. Soijapavussa on runsaasti proteiineja (38 prosenttia), rasvaa (15-20 prosenttia), kuituja, kaliumia, kalsiumia, hivenainemetalleja, vitamiineja ja luonnonestrogeeneja. Soijalla voi korvata liharuoan proteiinit eikä siinä ole lihan kolesterolia.
Geenimuunnellun (gm) soijan tulo markkinoille johti sen valta-asemaan tuotannossa ja kaupassa. Gm-soijan markkinoita hallitsee yhdysvaltalainen Monsanto. Gm-soijaan on siirretty geeni, joka tuo soijalle vastustuskyvyn Monsanton valmistaman rikkakasvien hävitteelle (Roud-up, vaikuttava aine glyfosaatti). Suomessakin myytävä Round-up on kasvimyrkky, joka tappaa kaiken kasvillisuuden. Glyfosaatti on ns. biohajoava aine, mutta pohjoisen kylmässä ilmanalassa sen hajoaminen on huomattavan hidasta ja aine säilyy maaperässä vuosia. Glyfosaatti on osoitettu haitalliseksi myös vesistöissä.
Gm-soijan rehukäyttö hyväksyttiin EU:ssa 1996. Monsanto haki lupaa erään gm-soijansa viljely- ja elintarvikekäytölle toissa vuonna. Elintarvikkeiden turvallisuudesta vastaava virasto EFSA arvioi gm-soijan turvallisuutta viljelykäytössä. Lupa tuoda EU:n alueella markkinoille gm-soijapavun siementä heltisi EU:n komissiolta joulukuussa 2008. Syynä komission ratkaisuun oli se, ettei myyntiluvalle löytynyt enemmistöä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa eikä Euroopan neuvostossa. Komission salli muuntogeenisen soijasiemenen myynnin ja perusteli sallimista eläinten ravintokustannusten pitämisellä alhaisina. Soija ei sovellu viljelyyn Suomessa.
Toisaalta, gm-soijasta valmistettuja rehuja ravinnokseen käyttävien tuotantoeläinten, joiden omiin geeneihin ei ole kajottu tai vaikutettu, uskotaan ja toivotaan olevan ihmisen ravinnon tuotannossa likimain samanarvoisia kuin perinteisiä soijarehuja syöneet eläimet. -OH
