Valkoposkihanhipoikue Kemiran pengertien varrella 10.6.2009. Kuva © Ilmo Suikkanen.

Valkoposkihanhi pesii jo Uudessakaupungissa

UU 11.6.2009 – Valkoposkihanhi (Anser albifrons) levittäytyy pohjoiseen, kenties rannikkoa pitkin ja toisaalta kanadanhanhien seurassa. Jälkimmäisiä tavataan Uudenkaupungin vesillä säännöllisesti. Ilmo Suikkasen Kemiran pengertien varrella eilen kuvaama valkoposkihanhipoikue on täällä toistaiseksi harvinaisuus.

Valkoposkihanhi kuuluu arktisiin hanhiin, joita voi seurata Suomen itärajan tuntumassa massamuuttona toukokuun lopulla. Laji lentää, yleensä yhtäjaksoisesti Viron ruokapaikoilta Huippuvuorille, Novaja Zemljalle ja Nenetsian taigalle Jäämeren rannalle.

Korkesaaren tarhalintujen joukkoon ilmestyi 1970-luvun lopulla luonnonvaraisia yksilöjä ja laji pesikin luonnossa ensimmäisen kerran Helsingissä 1987. Kantaa vahvistettiin Korkeasaaresta puolella sadalla linnulla. Pääkaupunkiseudun valkoposkihanhien pesimäkanta on nyt yli 500 paria. Turussa luonnonvarainen kanta laji on runsastunut nopeasti ja kanta on leviämässä pohjoiseen.

Valkoposkihanhi on helppo erottaa sitä ”muistuttavasta” kanandanhanhesta. Valkoposkihanhen naama ja pää (päälakea lukuunottamatta) on lähes kokonaan valkoinen, kun taas kanadanhanhella pää on musta leuanalusta lukuunottamatta. Valkoposkihanhen yläselkä on musta kun taas kanadanhanhi on harmahtava.

Toivottavasti muutaman vuoden kuluttua Uudessakaupungissa ei vaadita linnun päätä vadille (”tappa tarttis”) samaan tapaan kuin merimetsojen. Kanadanhanhi on riistalaji, mutta valkoposkihanken ampumisesta joutuu pulittamaan valtiolle päiväsakkojen lisäksi lajiarvona 336 euroa.