Selkämeren pohjan happitilanne normaalin hyvä
Itämeren pohjat muilta osin edelleen huonossa kunnossa
UU 18.6.2009 - Merentutkimusalus Aranda palasi tänään vajaan neljän viikon pituiselta tutkimusmatkalta, jolla tutkittiin Suomenlahden, Pohjanlahden ja varsinaisen Itämeren pohjien happitilannetta sekä pohjaeläinten yhdyskunnissa tapahtuneita muutoksia. Varsinaisen ja pohjoisen Itämeren pohjien happitilanne on edelleen hyvin huono. Sen sijaan Pohjanlahden happitilanne on normaalin hyvä ja valkokatkakantojen elpyminen jatkuu Selkämerellä.
Itämeren pohjien happitilanne on ollut viime vuosina erittäin huono varsinaisella Itämerellä, eikä siinä ole tapahtunut muutosta. Myös eteläisellä Itämerellä pohjanläheinen happitilanne on huonontunut viime vuodesta, vaikka laajoja rikkivetyalueita ei havaittukaan. Keskisellä ja pohjoisella Itämerellä havaittiin runsaasti rikkivetyä pohjaläheisessä vesikerroksessa ja happitilanne on edelleen hyvin huono.
Vuosi sitten happitilanne hieman parantui Suomenlahdella, jonka seurauksena amerikanmonisukasmato on runsastunut Suomenlahden matalilla pohjilla. Suomenlahden syvillä pohjilla happitilanne on jälleen huonontunut, eikä pohjaeläimiä havaittu lainkaan. Kaikkiaan pohjaeläimiä tavattiin hyvin niukasti Suomenlahdella.
Sen sijaan Selkä- ja Perämerellä happitilanne oli normaalin hyvä, ja valkokatkakannat ovat ilahduttavasti jatkaneet elpymistään yli kymmenen vuoden taantuman jälkeen. Tulokaslaji amerikanmonisukasmadon levinneisyys on pysynyt ennallaan.
Pohjaeläimet ovat tärkeässä roolissa meriekosysteemin toiminnassa. Pohjaeläimet muokkaavat ja hapettavat pohjasedimenttiä, toimivat luonnon omana 'puhdistuslaitoksena' hajottamalla orgaanista ainesta sekä vaikuttavat merkittävästi merenpohjan sisäiseen ravinnekuormitusprosessiin. Pohjaeläimet ovat tärkeä ravinnonlähde monelle kalalajille, ja pitkäikäisiä ne heijastavat meren tilaa ja kertovat sen kehityksestä.
Arandan matkalla selvitettiin Itämeren pohjien tilaa osana HELCOMin ja Merentutkimuslaitoksen aloittamaa ja nykyisin Suomen ympäristökeskuksen merikeskuksen ylläpitämää pitkäaikaismuutosten seurantaa. Matka kattoi suurimman osan Itämerta. Näytteitä otettiin 85 tutkimuspisteeltä pohjaeläinlajiston ja -lukumäärien selvittämiseksi sekä kartoitettiin syvänteiden happikatoalueiden laajuutta.
