Merja Markkula: Kankaanjärven kuolinpaidat. Ympäristötaideteos, Virttaa, Alastaro, 20.6.2009
Merja Markkulan Kankaanjärven kuolinpaidat ympäristötaiteen kannanotto järven kuolemaan
KUVATAIDE - UU 23.6.2009 Olli Haapala – Virttaan Kankaanjärvi on hiekkarantainen kaunis suppajärvi keskellä varsinaissuomalaista ja alastarolaista kangasharjumaisemaa. Järven rannalla oli - hetken - kuvataiteilija ja elämän tutkija Merja Markkulan ympäristötaideteos Kankaanjärven kuolinpaidat. Mutta ympäristöteosta ei ole enää olemassa. Se on poissa, kadonnut.
Teoksen voi kuitenken nähdä ja kokea valokuvin dokumentoituna Taideyhdistys ITU ry:n viidennessä kesänäyttelyssä Minä ja maisema Urpolan Taidemakasiinissa Humppilassa, joka avataaan ensi lauantaina. Näyttely on avoinna heinäkuun ajan. Kuolinpaitojen oli tarkoitus olla rannalla joitakin viikkoja.
Kankaanjärvi on suppajärvi, joka on syntynyt jääkauden aikana suuren jäälohkareen hautauduttua hiekkaan. Kun jäälohkare suli kangasmaastoon syntyi kraateria muistuttava vajouma, joka myöhemmin täyttyi vedellä. Kankaanjärven oikea syvyyttä ei tiedetä ja niinpä järveen liittyy legendoja, kuten muihinkin harju- ja kangasalueiden suppiin.
Kankaanjärvestä on yhteys Säkylän Pyhäjärveen... Pyhäjärven jäihin vajonnut härkävankkuri on löytynyt myöhemmin Kankaanjärvestä... järveen kätketyistä vanhoista aseista kerrotaan tarinoita... Kesäisin Kankaanjärvellä on uitu sen hienon hiekkarannan vuoksi. Nyt Kankaanjärvi on surkea mutakuoppa, jossa kalat eivät elä ja mahdollisuudet virkistyskäyttöön ovat käyneet mahdottomiksi... (Virttaan seudun kyläyhdistys ry).
Biotaiteilijanakin tunnetun Merja Markkulan teos koostuu neljästätoista valkoisesta kuolinpaidasta, joista 13 oli ripustettu narulle ja yksi asetettu rantahiekalle. Paidat symboloivat järven hidasta kuolemaa. Ympäristöhuolen järven kohtalosta nostatti maakunnan pääkaupungin Turun aikomat massiiviset vesihuolto-operaatiot Virttaankankaalla kaupungin vedensaannin turvaamiseksi.
Teos oli paikallaan juhannuksena, mutta juhannussunnuntaina Kuolinpaidat oli poissa. Näin kyläläiset ja ohikulkijat ovat alkuperäisen ympäristötaideteoksen ainoat kokijat. Taiteilja kävi paikalla maanantaina. -Mitään en löytänyt, en edes narunpätkää. Paikka näytti huolella siivotulta.
Natura-alueeksi merkityn alueen järvineen omistaa Turun Seudun Vesi Oy.
-Kankaanjärven kuolinpaidat oli minun yksityisnäyttelyni. Humppilan näyttelyssä esillä olevassa kokonaisuudessa Minähän olen vettä on kuolinpaitakuvien lisäksi muutakin, sanoo Merja Markkula. -Lähtökohta teokselle oli toisaalta huoli meidän ihmisten kyvyttömyydestä oivaltaa itsemme osana luontoa, ekosysteemiajattelun vähäisyydestä yleensä ja toisaalta päättäjien kyvyttömyydestä torjua monella tavalla arvokkaaksi henkiseksi perinnöksi koetun luonnonnähtävyyden tuhoutuminen. Lisäksi kysymys voi lopulta olla pohjaveden kohtalosta ja harjualueen luonnon pysyvästä muutoksesta.
-Liitin ympäristöteokseen meitä jokaista koskevan, hyvän elämän päättävän arvokkaan ja lempeän kuoleman toiveen. Kuolema sinällään on tosin sopimattomana siivottu pois tavallisesta elämästä, pohtii Markkula.
Uudessakaupungissa viime tammikuussa yksityisnäyttelyssä esillä olleiden varsin rujojen käsitetaiteellisten töiden rinnalla Kankaanjärven kuolinpaidat on luonnonelementin kuoleman sinfonia ja lyriikkaa. Kesäillan hämärässä järven pintaan heijastuvat valkeat kuolinpaidat vievät ajatuksen esiäitien ompelemiin viimeisiin asuihin, jotka puettiin vainajan vastapestyn ruumiin ylle. Siinä missä nykynainen ompelee itselleen lempparikukin koristellun hautuumekon, Markkulan teos osoittaa sormella ihmistä omien mahdollisuuksiensa tuhoajana, omien käärinliinojensa ompelijana.
Mutta tämä ei ole teoksen koko sisältö. Kuolinpaidat merkitsee myös varautumista kuolemaan ja kuoleman ennakointia. Kuolinpaita on hyvitys ja sellaisena viittaa yhteisölliseen sokeuteen ja yhteisön itsemurhaan. Emme ylläpidä henkistä ja fyysistä terveyttä, vaan rakennamme sen proteesien varaan, ja toisinaan varastamme sen (ja juomaveden) naapurilta.
Siinä missä yksi yhteisö pyrkii hautaamaan itsensä koreasti ja kunnialla, toinen yhteisö tukahtuu toisen ikeessä ja joutuu hautaamaan jäsenensä alastomana. Tässä mielessä ei ole vaikea arvata, kenen vertauskuvallisia kuolinpaitoja Kankaanjärven kuolinpaidat ovat.
Merja Markkula: Kankaanjärven kuolinpaidat. Ympäristötaideteos, Virttaa, Alastaro, 20.6.2009
