Marco Pinton nuket ja lavasteet ovat huipputasoa. Marionettiteatteri Mundo toi Uuteenkaupunkiin (prinsessa) Ruususen.
V Pelle- ja Nukkepäivät
Lasten kulttuurin arvostus ja tarjonta nostettava samaan kuin aikuisten
UU 28.6.2009 / Olli Haapala – Turun Uudenmaankadun Nukketeatteritalo Fenixin takahuoneen isossa nukenrakennusverstaassa käynnin jälkeen ei kenellekään jää epäselväksi se, että nukenrakentajan ja esiintyvän taiteilijan homma olisi helppo tai vain lapsille tarkoitettua pikkupuuhailua. Marionettiteatteri Mundon ”isä” Marco Pinto sanoi Uudenkaupungin Leijonapuistossa eilen, että lapsia aliarvostetaan. -Elävän kulttuurin arvostuksen ja tarjonnan suhteen he ovat kuin olisivat pieniä ja vähäpätöisiä, joille kulttuurin resursseiksi riittää aikuisten muruset. Heihin ei panosteta tarpeeksi. Itse olen monen vuoden uran jälkeen valinnut koulutuksen autonasentajaksi. Saa sitten nähdä mitä sen jälkeen tapahtuu.
Marco Pinto toi lastentapahtumaan keskiaikaan sovitetun prinsessa Ruususen tarinan. Esitys oli voimateatteria, jonka hurja kieli oli satunakin heijastus keskiajan realismista. Toisaalta keskiaika oli kansalaisten osana lempeyden ja rauhallisuuden aikaa, josta saattoi syntyi vaikka nykyaikaisten satujen makea pohjavire. Mutta vallan kahvaa heiluttelvien elämä oli suoraviivaista, juonittiin, noiduttiin ja pidettiin palvelusväki ja maalaiset kuuliaisina. Satujen opetus nuhteettomuuteen ja oikeudenmukaisuuteen oli jo silloin olemassa.
Pinto on satusetäidyllin murtaja. Römeän äänen ja robinhoodmaisen luotettavan vaikutuksen antavan ulkoasun yhdistelmä ohittavat kepeästi satupakkopullan mussuttajien iltatoimet. Kun hänen hieno nukkearsenaalinsa vielä toimii tavalla, jolla ihmisetkin toimivat, ja kun Pinton äänivallit saavat lapset hereille varpaita myöten, ollaan niin kaukana televisioruudun maantiekiitäjien ja vemmelsäärien animaatioista kuin suinkin. Pinto oli parhaimmillaan suuren ja mahtavan Pahattaren ja uljaan Prinssin kanssa. Prinssin ja näköishirmulentoliskolohikäärmeen taistelu voitti Jurassic Parkin lumeilun.
Prinssikin ”melkein sai prinsessan, ja he elivät onnellisina sunnuntai-iltaan asti”. Pinto riisuu kaikki sadun kliseiksi tulleet ennakko-odotukset. Nuket ovat tietenkin hänen toinen tavaramerkkinsä. Ruususessa huomio kiintyi myös kulisseihin, satukirjaan, jossa oli vaihdettavat sivut, ja aito alas laskettava porttisilta satulinnaan. Sellainen menee teletappien kyllästämiin lapsiin yhä, onneksi.
Autonasentajaoppilas Pintolla ei ole enää aikaa istua verstaassaan, kahdeksantuntinen työpäivä kun kuluu toisenlaisessa verstaassa. Toistaiseksi takana oleva komea ura alkoi ensimmäisestä Turun keskiaikafestivaalista 1995, jossa hän esiintyi ”perheen ja suvun kesken” viiden lapsen Nomma Des -ryhmän kanssa. Ruusunen on tehty neljä vuotta sitten pidetyille juhlille. Jotta nukketeatteritaide olisi Marco Pinton ammatti, tarvitaan ”toisenlainen suhde lastenkulttuuriin”. -Aina kun siitä puhutaan, sen ajatellaan olevan pikku juttu. Näithän itsekin verstaassa, ettei se ole, toteaa Marco Pinto.
