Röllin (Semi Vahanti) ja Maahiskeijun (Anna Päivärinta) epävakaa elämänkohtalo Röllimetsän kriisiaikana muuttuu takaisin aikaisemmaksi ystävyydeksi, jota joskus myös rakkaudeksi kutsutaan. Maahiset ovat parille hyvä apujoukko.
Rölli-filosofin tuumailut ja järkeilyn kauneus eivät katoa ja unohdu vauhtiviihteen sokkeloihin
Pelastakaa Röllimetsä. Käsikirjoitus, laulujen sävellys ja sanat Allu Tuppurainen. Ensi-ilta 11.7. Ohjaus ja puvustus Lea Myllymäki ja Tiina Luolamaa. Musiikin sovitus ja harjoitus Rauno Melos. Lavastus Lea Myllymäki ja työryhmä. Valot ja ajot Lasse Onninen. Ääniajot Janne Vuorinen ja Ville Myllymäki. Tanssien harjoitus Merita Riitala. Rooleissa: Semi Vahanti (Rölli), Anna Päivärinta (Maahiskeiju), Jani Sjölund (Pikkurölli), Sofia Kerkola ja Petra Nieminen (Ylipapit), Linda Virtanen (Lerkkainen), Santeri Halminen (Seesteinen), Oskari Halminen, Idamaria Laine, Essi Alila, Miia Sjölund ja Emmi Mickelsson (Röllit, Humpuukit). U:gin Teatterin kesäteatteri, Kulttuurikeskus Cruselli, Kullervonkatu 11, Uki, esityksiä 1.8. saakka. Kesto 1 tunti 15 minuuttia väliaikoineen.
UU Teatteri / Olli Haapala – Uudenkaupungin Teatterin kesäteatterin Pelastakaa Röllimetsä oli ensi-illassaan tuhansien asioiden ja suoritusten kimara. Pääosan esittäjän Jonne Haapasalon sairastuttua, Rölli-peikkona astui lavalle Semi Vahanti, jolla oli jo harjoitusajalta kokemusta pääroolista. Ennen näytelmää Vahanti sanoi pitävänsä Röllistä sen musiikkipainotteisuuden vuoksi. Musiikki-osansa hän hoiti tyylillä ja varmuudella, hänen valmiudestaan suoriutua ison metsän takkutukan roolista ei ollut pienintäkään epäilystä.
Rölli voisi tietenkin olla pelottavampi, mutta toisaalta Vahanti kirkasti Röllin filosofiset tuumailut näytelmän koko sisällön punaiseksi langaksi. Mutta vaikka Rölli on ajattelija ja suurien asioiden pohtija, häneltä käy myös luutiminen ja krapulan aiheuttavan taikajuoman nautiskelu, jälleen tyylillä. Ettei Vahanti vain olisi ollut koko ”teatterikoulukurssinsa” priimus. Produktio on toteutettu Vakka-Opiston taiteen perusopetuksen kolmoskurssina.
Röllimetsä on suuressa vaarassa, kun lelukauppias ja pohatta Seesteinen (Santeri Halminen) haluaa panna metsän matalaksi, selluloosaksi ja rahaksi.
Pelastakaa Röllimetsän vetävyys on alusta asti selvä, revyy keinahtaa liikkeelle sambasvengillä ja lauluilla, joiden sovitukset on tehnyt Rauno Melos. Kun Semi Vahanti laulaa Röllinä rikkaudesta, ja humpuukikasteen jälkeen sekoilee esiin muka-todellisen luonteensa, luulin hänen syöneen kärpässieniä. -Metsään on tullut hyvä haltija (humpuukikasteen saanut Seesteinen, joka on myös arvostettu teollisuusmies), joka jakaa tavaroita, ylistää Rölli.
Mutta Röllin toinen aivopuolisko takoo: ”Karamelli on tavara, sen käärepaperi yhdyskuntajäte”. Sitten hän toivoo tulevansa metsän onnellisimmaksi, rohkeimmaksi ja vahvimmaksi rölliksi. Taikajuoman vaikutuksesta Rölli rähjää Maahiskeijun (Anna Päivärinta) tiehensä ja tämä on jo jättämässä koko metsän kunnes ...
Lavalla on mainioita suorituksia kaiken aikaa. Röllijoukon kunkku on puurölli ja Pikkurölli (Jani Sjölund), joka urahtelee ja murahtelee kuin sumutorvi tai megaluokan töötti rytmittäen ylipappien, maahisten ja röllien tekemiset.
Rölli tietenkin herää krapulastaan ja maahiset laulavat peikon terveiden kirjoihin. Maahiskeijulle on aiottu antaa humpuukikaste, mutta markkinat pukkaavat päälle ja kaste unohtuu. Samba soi: meill on täällä ale. Röllimetsän väki on mennyt Röllin sanoin ”aivan sekaisin”. Lopulta metsä siivotaan ja Pikkurölli kumoaa puun pahisylipappien päälle. Johtaja Seesteisen epäily (”eläimet vain ovat kummallisia”) satumetsän olemassaolosta kumotaan vastalääkkeellä, laululla.
Ohjaajien Lea Myllymäen ja Tiina Luolamaan valinta panna Rölli-näytelmä uusikaupunkilaiseen kuosiin oli hyvä ratkaisu. Paikalliskuosi merkitsi ennen kaikkea vauhtia lavalle, ”perussambaa” kuten Myllymäki asian ilmaisi. Juuri laulut tekivät ukiversiosta omanlaisensa vahvan teatterielämyksen. Ja löytyihän sieltä joitakin uki-käärinliinojakin.
Röllillä on kuitenkin sen verran kansallista merkitystä, että peikko rinnastetaan usein Havukka-ahon ajattelijaan ja muihin vielä ulommille ajattelun kehille yltäneisiin fiktiivisiin hahmoihin. En ole alkuunkaan varma, kuinka pitkälle tai syvälle satuviihteeseen havukka-ahoilu tai Rölli Filo-koiransa ja Sofia-vaimonsa kanssa voidaan viedä. Mutta jos on valittava, vietäköön Rölli, vaikka ”kautta likaisten varpaitteni!”
Jos Rölli saadaan opettamaan pikkulapsille, lapsille ja aikuisille ekologiaa, asia on kunnossa. Ihmiset ovat Röllin mielestä ”ihmisotuksia”. Jos peikko kelpaa meille opettajaksi siihen, että ajattelisimme ennen kuin teemme, voimme huoletta viedä oppiin myös pikkulapsia. Hei eivät ole niin ihmisotuksia kuin me isot olemme. Mitä nyt vähän sysipimeää ja kovaa pauketta pelkäävät.
