Mauno Vannaksen 80-vuotissyntymäpäivänä julkistettiin Oskari Jauhiaisen suunnittelema mitali. Mitalin kääntöpuolella on tyylitelty silmä, aurinko ja silmälkirurgin instrumentti, von Grafe -veitsi. Vannaksenpuistossa Uudessakaupungissa olevassa Jauhiaisen suunnittelemassa muistomerkissä on reliefinä mitalin aihe. Mauno Vannas kirjoitti sotaromaanin Silmä silmästä / Lehtiä lääkärin sotapäiväkirjasta 28.1 - 8.9. 1918. WSOY, 1964.

Natsi-Saksaa myötäilleen äärioikeistolaisen professorin perustama säätiö tukee Uudenkaupungin julkisia palveluja

UU 17.7.2009 – Uudessakaupungissa syntyneen silmätautiopin professorin Mauno Vannaksen (1881-1964) perustama säätiö tukee korkovaroillaan Uudenkaupungin kaupunkia eri tyyppisissä hankkeissa. Osa hankkeista on sellaisia, jotka yleensä rahoitetaan verovaroin.

Professori Mauno Vannaksen säätiö on vast'ikään myöntänyt noin 40.000 euron avustuksen kaupungille tarkoin määriteltyihin hankkeisiin. Rahoilla aiotaan suunnitella muun muassa lasten liikennepuisto viime vuonna palaneen ravintolarakennuksen tontille sekä järjestää sähköistys ja valaistus Pietolanlahden alueelle.

Kaupunki ei ole tehnyt luottamusmiestason päätöstä lasten liikennepuiston rakentamisesta kaupungin omistamalle tontille Kaupunginlahden rannalle.Sen sijaan kulttuurilautakunnassa yleisen keskustelun yhteydessä on esitetty ajatus, että tontti varattaisiin kulttuurikäyttöön, erityisesti Uudenkaupungin 400-vuotisjuhlia silmälläpitäen. 

Vuosina 1963-2001 Vannaksen säätiö on rahoittanut kymmeniä hankkeita Uudenkaupungin kaunistukseksi yhteensä 1.240.000 markalla ei noin 208.600 eurolla. Eräs viime vuosien hanke on ollut Pakkahuoneen ympäristön kunnostus.

Vannaksen säätiö on ollut mukana myös Leijonapuisto-hankkeessa. Leijonapuisto oli Lions Club Uudenkaupungin suurhanke. Ideakilpailu järjestettiin 1975 ja merenpohjasta kuivatulle alueelle syntyi Leijonapuisto, joka luovutettiin kaupungille 1986. Vannaksen säätiö lahjoitti 2001 puiston kehittämiseen noin 35.000 euron lahjoituksen. Lasten seikkailupuisto avattiin elokuussa 2004, jolloin virallisen avauspuheenvuoron käytti MLL:n silloinen pääsihteeri Eeva Kuuskoski.

Säätiön varat ovat olleet pääasiassa teollisuusosakkeita, joista merkittävin osa oli Instrumentariumin 52.330 osaketta. Niiden arvo oli ennen Instrumentariumin myyntiä yhdysvaltalaiselle General Electric Co:lle noin 1.200.000 euroa. General Electric maksoi kaupassa osakepotista noin 2.100.000 euroa.

Vuosina 1992-2002 säätiön hallitukseen kuuluivat puheenjohtajana HTM Erkki Lahikainen, VTM Severi Vannas, ekonomi Jukka Lehtinen (jonka tilalle tuli 1996 Lina Lehtinen), LUK Erich Klotz, päätoimittaja Matti Jussila ja silmäkirurgi Kaarina Vannas. Vannaksen säätiön kotipaikka on Uusikaupunki, mutta hallinnon kokoukset pidetään useimmiten Helsingissä.

Vannaksen säätiö tukee myös lääketiedettä ja erityisesti silmätautiopin tutkimusta. Mauno Vannas nimittäin lahjoitti 40 vuotta sitten 100.000 markkaa Suomen Silmälääkäriyhdistykselle, joka sai samalla lahjoituksena Instrumentariumilta 200.000 markkaa alkupääomaksi itsenäiselle säätiölle. Tämän tehtävä oli silmälääketieteellisen tutkimuksen edistäminen Suomessa. Silmäsäätiö perustettiin ja merkittiin säätiörekisteriin 1960. Silmäsäätiön pääoma karttuu lahjoituksin ja omaisuuden tuotolla. Nimikkorahaston silmäsäätiöön saa 50.000 euron lahjoituksella. Ensimmäinen apuraha myönnettiin Mauno Vannaksen kuolinvuonna 1964, jonka jälkeen silmäsäätiö on tukenut 678:ta tutkimushanketta ja 101:tä väitöskirjatyötä silmälääketieteen alalta.

Professori Mauno Vannas oli etevä ja kansainvälisesti kuuluisa silmäkirurgi, samoin hänen toinen vaimonsa Salme Vannas. Mauno Vannas teki ensimmäisen sarveiskalvon siirron Suomessa ja perusti laitokseensa Helsinkiin ensimmäisen silmäpankin niinkin varhain kuin 1956.

Professori Vannas oli ilmeisen rikas jo nuorena, sillä vuonna 1903 valmistui Helsinkiin Malminrinne 1:een kolmen (tulevan) lääketieteen professorin asuintalo. Sen rakennuttivat Vannaksen lisäksi Arno Saxen ja Kaarlo Taskinen. Herrat asuivat omissa kerroksissaan, alakerrassa oli aluksi kahvilaliike.

Tieteellisen työnsä lisäksi Vannas oli äärioikeistolainen poliitikko, joka monien aikalaistensa suomalaisprofessorien tapaan oli aktiivisesti mukana aloittamassa ja edistämässä natsi-Saksan kansalaissosialismin ja rotuhygienian esiinmarssissa Suomessa.

Vannaksen toimintaa natsi-Saksaa ihailevassa Suomen Valtakunnaliitossa (SVL) pidettäisiin nykypäivän ilmiönä kansainvälisesti tuomittavana toimintana. Suomen Valtakunnanliitto oli myös juutalaisvastainen järjestö, joka suunnitteli kansallissosialistista Suomea. Mukana silloin oli muun muassa (tuleva) arkkiatri Arvo Ylppö. Vannas esitti HY:n lääketieteellisessä tiedekunnassa Saksasta paenneen juutalaisen lääkärin toimiluvan epäämistä. Vannas esitti – myös virheellisesti – saksalaisen lääkäritutkinnon olevan suomalaista tutkintoa tasoltaan heikompi. Arvo Ylpön maine taas perustuu Saksassa tehtyihin kaksostutkimuksiin. Hänellä oli vastaanottohuoneensa kaapin päällä sotilastyyppinen auto, jolla lastenlääkäri tarvittaessä ilahdutti lapsipotilastaan.

Suomen Valtakunnanliitto oli natsijärjestö, jossa oli mukana tunnettuja ja eteviä tiedemiehiä kuten yliopistonrehtori Rolf Nevanlinna, lääketehdas Orionin toimitusjohtaja professori Erkki Leikola, kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen ja elokuvaohjaaja Risto Orko. Järjestöä johtanut Vannas järjesti sodanjälkeiseen vallankaappaukseen tähtääviä suunnittelukokouksia kotonaan. SVL:llä oli likvidoitavien henkilöiden listalla muun muassa Risto Ryti ja Väinö Tanner.

Saksalaismielisten tiedemiesten painostus on Suomen tieteen kannalta surullista luettavaa. Saksalaismielisyys merkitsi silmien ummistamista natsien mitä julmimmalle lääketieteelle sekä epäinhimilliselle sosiaalipolitiikalle, rasismille ja syrjinnälle. Natsipyövelien suomalaisilla vastineilla oli toki olemassa vastustajia, mutta heitä ei kuunneltu. Natsisympatioistaan tunnettuja tiedemiehiä oli useita, muun muassa eläintieteilijä ja geneetikko Harry Federley (k. 1951), joka oli puuhaamassa vuoteen 1935 asti voimassa ollutta sterilisointilakia. Federley suunnitteli rotuhygieniaan erikoistuneen tutkimuslaitoksen perustamista Suomeen. Hanke raukesi rahaan, jota yhdysvaltalainen Rockefeller-instituutti ei myöntänyt. Rahat laitokselle piti ohjata ohi suomalaiskansallisen Tiedeakatemian ruotsinkieliselle Finska Vetenskapssocietet -tiedeseuralle.

Sodan jälkeen jatko-opiskeluun suuntauduttiin lähes kokonaan Englantiin ja Yhdysvaltoihin. Tämä muutos näkyi ennen kaikkea ja ensin lääketieteessä.

Mauno Vannaksella on muistomerkki Uudessakaupungissa Vannaksenpuistossa Rantakadun ja Blasieholmankadun kulmauksessa. Kaupungin nettisivustosta hakusanalla Mauno Vannas ei löytynyt sivuja.

Mainittakoon että Saksan kansallissosialistit olivat erittäin kiinnostuneita kaupunkisuuunnittelusta ja jossain määrin rakensivat niihin ja niistä omia monumenttejaan: ulospäin näyttävää arkkitehtuuria ja näyttäviä puutarha-, puu- ja kukkaistutuksia niiden komistukseksi.