Yövieraat-teatterin Robin Hood. Nottinghamin sheriffin joukkoihin kuuluvat huvipäällikkö Spede (Riku Korhonen), sheriffi (Juha Hurme), Guy de Gisbourne (Antti Laukkarinen) ja tämän morsian, sheriffin tytär Molli (Essi Hurme). Robin Hoodille (Pasi Nyman) maailmassa ei ole enää sijaa.

Juha Hurmeen nerokas Robin Hood

Yövieraat läksäisnäytelmässään voimainsa tunnossa

Yövieraat-teatteri: Robin Hood, musikaali. Ohjaus ja käsikirjoitus: Juha Hurme. Sävellys: Harri Frondén. Koreografia: Karoliina Kangasniemi. Puvustus: Anne Kotola. Rooleissa: Pasi Nyman (Robin Hood), Ida-Maria Lindstedt, Marja Myllylä, Toni Sirén, Saara Hurme, Heikki Herva, Juha Hurme, Antti Laukkarinen, Riku Korhonen, Essi Hurme, Pasi Lappalainen ja Anni Tani. Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko, Tuulentupa, 20.7.

UU Kustavi 21.7.2009 / Olli Haapala – Fosforinhohtoisen lurjuksen ohella musikaali Robin Hood on Yövieraiden toinen tänä kesänä kantaesitetty teatterikappale. Molemmat vahvistavat teatteriryhmän olevan voimainsa tunnossa. Juha Hurmeen käsikirjoitus on nerokas. Sen sijaan että hän jättäisi jäähyväisensä Kustaville haastamatta itseään, hän päättää juhlan omalta osaltaan valikoimaan teesejä yhteiskunnan epäkohdista.

Robin Hood on hillitön kokoelma vaatimuksia ja ennustuksia, se on Lapualaisoopperan sukulainen suoraan alenevassa polvessa. Lapualaisopperan aikaan oli mahdollista tunnistaa suuria yhteiskunnallsia ongelmia, mutta niiden suhteen juuri mitään ei ollut tehtävissä. Eikä se sukupolvi suuria kyllä tehnytkään.

Nyt sävel on toinen ja uudet ihmiset puikoissa. Robin Hood tuo häpeilemättä esille sen, mikä aikaamme vaivaa: viihteellisyys, ahneus, aatteettomuus, välinpitämättömyys, kesyys. Nyt köyhä on toisella lailla köyhä kuin ennen. Nyt on uusköyhdytty, laiskistuttu. Robin Hoodia ei tarvita tehtäväänsä. Sitäpaitsi hänelläkin on edellä mainituista syistä kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Kilpi-viikko on saanut sen, mitä Nälkäteatteri ja Hurme ovat esittäneet muualla.

Köyhien hyväksi rikkailta varastava Robin Hood (Pasi Nyman) joukkoineen joutuu hirteen. Sherwood on munasolu rahamiesten kaviaarimaljassa. Yhteiskunta on kuin muurahaispesä, jossa jokainen muurahainen on huumattu pirun palvelukseen. Konsultti osaisi hoitaa asiat, ”mutta se maksaa”. Hurmeen ratkaisu on ollut karrikoida arkinen elämä ja sen stereotyypit näljäisiksi ihmispoloiksi, joiden näkökyky loppuu klyyvarin kärkeen, kuten metsäpiirin huvivastaavalla Spedellä (Riku Korhonen).

Yövieraat päästelee raikkaasti yli kaikkien sovinnaisuuden rajojen. Niityillä haaveilevat nuoret Jack (Pasi Lappalainen) ja Jill (Anni Tani) eivät ole mikään Bonnie ja Clyde -pari, vaan kaupallisten tiedotteiden kautta paremmin tunnettu pariskunta, joka onnististuu ”ässäarpa”-laulussaan niin mainiosti, että yleisö vaati encoren kesken ohjelman. Yhteislaulukin olisi ehkä ollut mahdollinen.

Robin Hood on lajissaan täysin kajahtanut juttu, positiivisessa mielessä. Se kaataa esittämisen kaikki raja-aidat. Se on absurdi satiiri. Lukemattomat huomiot yhteiskunnan epäkohdista eivät jää killumaan ilmaan, vaan ongelmille esitetään myös ratkaisut, sumeilematta ja ilman vaihtoehtoja. Järise Kustavi, järise koko maailma. Yövieraat tuo esille kaiken mädän mikä liikkuu. Aikaisempien laululiikkeiden maailma oli lähes pelkästään uhoa. Nyt mukana on jo paljon enemmän, suoria sanoja ja piikkejä. Ihminen on pantu lihoiksi, folkloren osaksi, laulaa Yövieraat. Ylidramaattisen viihteen keinot on valittu ehkä siksi, että ne sallivat vielä yöunen maailmanvilskeen ja hulinan keskellä.