Bill Jr aikoo ansaita isänsä luottamuksen vapauttamalla tämän vankilasta.
Ilta elokuvissa:
1 X Buster ja 2 X mykkäelokuva Steamboat Bill Jr
Magnus Lindberg: Steamboat Bill Junior. Pekka Niskanen, klarinetti ja Mikko Ivars, sello. Crusell-viikko, 25.7.
Kirmo Lintinen: Buster, kapriisi klarinetile ja pianolle. Pekka Niskanen, klarinetti ja Kirmo Lintinen, piano. Crusell-viikko, 25.7.
Joseph M. Schenckin mykkäelokuva Steamboat Bill, Jr. United Artists 1928. Ohjaus: Charles Reisner. Musiikki Kirmo Lintinen. Elokuvan pääosassa Buster Keaton. Crusell-viikko, 25.7.
UU 26.7.2009 / Olli Haapala – Mykkäelokuva Steamboat Bill Jr ja sen sankaria esittänyt hurjaakin hurjempi omastunteistaan kuuluisaksi tullut Buster Keaton on ollut innoituksen lähde monelle taiteilijalle. Suomalaisille tutuin on Kari Hotakainen (Buster Keaton: Elämä ja teot, 1991). Säveltäjistä filmin lumoihin on jäänyt Kirmo Lintinen ja Magnus Lindberg.
Magnus Lindberg (s. 1958) näkee Buster Keatonin näyttelemisessä taidokkaita sommitelmia, matemaattisesti tarkkoja operaatioita, joita hän uskoo myös sävellystensä soittajien osaavan. Nyt kuultu Steamboat Bill Junior on kymmenminuuttinen pikkuteos, jossa Lindberg tekee soitinduosta ”mahdollisimman orkestraalisen”, kuten hän sanoi esittelyvideossa ennen konserttia. Keatonin kanssa yhteistä on valtavasta myrskystä selvinneen laivakallen urotyö: hän hoitaa koko homman yksin ja on metafora Lindbergin 'orkesterille'.
Lindberg on alunperin niin sanotusti sarjallinen säveltäjä, mutta kaiketi hänet voi vielä lukea 'jälkisarjalliseksi'. Lindbergin sointusarjat panevat soittimen koko äänialan esille, mutta en näe Steamboatissa sen paremmin harmonisuutta kuin sykettä, jolla hirmumyrsky raivosi River Junctionissa. Suoraan sanoen Lindbergin kannattaisi sävellystyössään pohtia klassisen nykymusiikin lajirikkautta improvisatorisemmasta suunnasta. Nyt, tai ainakin vielä, koen ja kuuntelen Lindbergiä otsa liian rypyssä ja kylmin huulin.
Kirmo Lintisen kuusiminuuttinen Buster oli toista maata. Teos on sovitus saksofonikvartetille kuutisen vuotta sitten sävelletyn teoksen finaaliosasta. Tämä näkyy, teoksessa oli elegiaa, vauhtia, se oli kuin tuttavan vastaantuloa. En tosin ole kuullut kantaesitystä, jonka Harri Mäki esitti Heini Kärkkäisen kanssa kaksi vuotta sitten. Nyt Lintisen aisaparina oli klarinetisti Pekka Niskanen.
Illan 70-minuuttinen dvd-mykkäelokuva oli William Canfieldin, joka tunnettiin River Juctionissa Missourissa nimellä Steamboat Bill, ja hänen Bostonissa opiskelemassa olevan poikansa kehitystarina. Isä-Bill omistaa Stonewall Jackson -nimisen siipiratasaluksen. Joenmutkan satamaan ilmaantuu kuitenkin kilpailija J. J. King, pankkiiri, kauppias, paikan raharikas. Tämä aikoo panna pisteen Billin bisnekselle uuden uutukaisella jokilaluksella, Kingillä.
Billin viimeksi lapsuudessa näkemä poika William Jr eli Bill Jr ihastuu oitis Kingin tyttäreen Kateen. Loppu on Kingin juonittelua, Bill vanhemman tyrmäreissua ja hirmuista hurrikaania, joka iskee kaupunkiin. Loppu hyvin ja kaikki hyvin.
Kirmo Lintinen soittaa niin, että biografia katsomaan tullut luulee istuvansa elokuvateatterissa katsomassa aitoa mykkäelokuvaa, jota säestää asiaansa erikoistunut ammattimuusikko. Ylen harvinainen tilanne nykyään. Olisiko Aki Kaurismäen mustavalkoisen mykkäelokuvan Juha (Paluu olennaiseen, 1999) ensi-illassa Berliinissä ollut elävä pumppu? Musiikin siihen sävelsi Anssi Tikanmäki.
