1246520555_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Teatteriryhmä Lentävän Lokin Tankki täyteen -kesäteatterin ydinporukka: Suvi Sammalisto (Ulla Korpela), Pentti Nokkala (Artturi Reinikainen), Jouko Toivonen (Sulo Vilén) ja Arttu Liikala (Juhana Vilén).

Huoltokorjaamon baari ilman pajatsoa on kuin Sulo Vilén vailla perhettään

Tankki täyteen. Teatteriryhmä Lentävä Lokki. Ensi-ilta 1.7. Ohjaus Raija Nokkala ja Pentti Nokkala. Käsikirjoitus Neil Hardwick ja Jussi Tuominen. Dramatisointi Outi Keskevaari. Rooleissa Jouko Toivonen (Sulo Vilén), Leena Uusikartano (Emmi Vilén), Arttu Liikala (Juhana Vilén), Suvi Sammalisto (Ulla Korpela), Pentti Nokkala (Artturi Reinikainen, Hessu), Simo Kivinen (rovasti ja muita rooleja), Marjo Liikala (Pirkko), Sirke Laine (Irma Männinen, Elsa) ja Erik Väck (Severi Männinen). Musiikki ja tehosteet Marjo Liikala (harmonikka), äänisuunnittelu Olli Nokkala, ääni- ja valotekniikka Atte Juuti. Lavastus Jouko Toivonen, Simo Kivinen ja Pentti Nokkala. Puvustus Mervi Lamminen. - Kesäteatteri Lentävä Lokki, Suukarintie 2, U:ki, viimeinen esitys 29.8.

UU – Teatteri / Olli Haapala – Suomalaista yrittäjyyttä on kuvattu parodiana varsin vähän. Maalaiselämän osalta aihe on loppuun ammennettu kuin kuivunut pihakaivo. Kun Neil Hardwick ja Jussi Tuominen tarttuivat aiheeseen 1970-luvun loppupuolella, he eivät aavistaneet räjäyttävänsä tv-viihteen jättipottia. Television koko 80-luvun suosituin sarjaohjelma (1978 viisi jaksoa ja 1980 kuusi jaksoa) on Outi Keskevaarin dramatisoinnin pohjana teatteriversiossa Tankki täyteen.

Vaikka Vilénin huoltoaseman ja -korjaamon ympärille kirjoitettu tarinapaljous on suosittu, se ei ole vielä noussut kesäteattereiden suosituimmaksi, edellä on Pakkalan Tukkijoella. Teatteriryhmä Lentävä Lokki on valinnut Vilénien tarinan kesän näytelmäkseen, lähiseudulla saman voi nähdä myös Salossa ja Riihimäellä. Sanottakoon heti ettei teatterimatkalle kumpaankaan kannata lähteä: Lentävä Lokki ylitti monin verroin kaikki ne vaikeudet, joita kaksinäytöksinen ja noin 40-kohtauksinen näytöskappale tekijöilleen asettaa.

Tankki täyteen oli ikivihreä jo syntyessään, varsinkin kun sen eräästä hahmosta konstaapeli Artturi Reinikaisesta tehtiin myöhemmin oma kokonaisuutensa tamperelaispoliisina. Maalaiskirkonkylän poliisina hän ei ole vielä tamperelaistunut. Nyt Reinikaista esittänyt Pentti Nokkala varmaan otti tämän huomioon, vaikka kodjalalaisen Osmon tunteminen ja Paskalahden mukaan ottaminen viittavat länsirannikon suuntaan. Nokkala ei kuitenkaan halunnut jättää tamperelaista kokonaan syrjään, siellä ne olivat: paas antaen mulle vissy ja klasi, pelläästy, polliisi, ja monet muut. Vain yksi reinikais-ikoni puuttui, pläjäyttäminen, siis ”paas pläjäyttäen mulle” ... Yhtä kaikki, Nokkalan tarkoitus ei ollut kehittää mansemurretta toiseksi kotimaiseksi kuten esikuvallaan oli.

Virallinen synopsis Tankki täyteen dramatisoinnista: Konkurssikypsä, pikitien takia syrjään paikallistien varteen jäävä huoltoasema, jota isännöi Sulo Vilén poikansa Juhanan kanssa, ”kun halvalla sai”. Juhana on tohvelisankari, 35-vuotias vanhapoika, josta äiti huolehtii (”kuka mulle ny mittään tansseissa tekis”). Viléneillä on perhettä ja huoltoasemaa tyyräämässä puolittain kotihirmu äiti-Emmi. Määrärahojen vähyyden takia polkupyörällä partioi enemmän tai vähemmän suulas tarinankertoja-poliisi Artturi Reinikainen, jonka ongelmanratkaisukyky hipoo kymppiä ja joka osaa suhteuttaa asioita.

Tankki täyteen on täynnä tapahtumia, sattumuksia, komediaa ja draamaa, taustalla suomalaisen yrityselämän kovat realiteetit. Näytelmän henkilöt ja teemat ovat ikuisia, nuoten rakkaus, äijien kalareissut, mopolla huristeleva rovasti, Suomessa lomaileva ruotsalaispimu, kahvilan fiini johtajatar, selväjärkinen tahtoihminen palvelustyttö, yksi yhteen raharouva ja rahapussiherra, kylähullut (ei niitä mikään vaivaa) jne.

Kun halvalla sai

Sulo Vilén on ostanut moottoritieltä sivuun jääneen bensa- ja huoltoaseman, ”kun halvalla sai”. Vastuuta välttelevä Sulo puhuu passiivissa, siis joku sai halvalla, Sulo itse ei. Yrityksen hoito ei tahdo sujua, Sulolla kun on muitakin hommia ja yllättäviä kulunkeja, ”kun halvalla sai” (hinausauto, vene ja omakustanteinen rikosromaani). Emmin tiukan vallan ja valvonnan teho heikkenee usein murtuakseen: Ulla kritisoi ja Juhana aikoo lähteä kaupunkiin.

Arkikaan ei suju, äiti-Emmi vyöryy Juhanan eteen kuin vuori, kun tämä aikoo tansseihin, hakee sentään pojalle kravatin kun kuulee ettei poika vonkaa Ullan perään. Tanssit on myös Reinikaisena muuten esiintyvän Pentti Nokkalan bravuuri gigolo-Hessuna, joka omistaa aurinkolasien takana pelkkää kolinaa. Tuppautuva ja itsevarma Hessu ei vetoa tyttöihin. Hessu juottaa Juhanan juovuksiin, Ulla ja ruotsinpimu Pirkko (Marjo Liikala) raahavat upponallen Ullan sänkyyn. Liikala vie yleisön kahville kun hän nousee muusikon tehtävästään lavalle.

Tankki täyteen on tavallaan myös ohjaajien painajainen. Näytelmä on täynnä vauhtia ja varsinkin ensimmäisellä jaksolla kohtauksesta toiseen mennään kenties meiningillä, jota ennakoi jo katsomossa ennen esitystä soineet suomipopin ja -rockin hitit (mm. Mottoritie on kuuma, Bensaa suonissa ja harvinainen Jouko Mäki-Lohiluoman Transitmies). Tarvitaan siis suurehko näyttämö. Kun rovasti törmäsi mopollaan näyttämölle, tämä tapahtui sellaisella rytinällä ja tavalla, että luulin mopon itse asiassa karanneen käsistä. Pakkia ei tarvittu, vain veri puuttui.

Ensimmäinen jakso sisälsi peräti 20 kohtausta, mutta ohjaajat Raija Nokkala ja Pentti Nokkala olivat jollakin ihmeellä mahduttaneet rakennemuutos-Suomen tapahtumat ahtaalle näyttämölle. Jossain määrin ensimmäinen jakso oli Baddingin sanojen kaltainen ”mä syntynyt oon vauhti kallossain”. Toinen näytös oli ohjaajien parasta antia, meno rauhoittui, kohtaukset soljuivat sujuvasti limittäin. Ote kiinteytyi Vilénin perhe-elämän ja kohtalon ympärille.

Kun äijät ovat kalassa, naiset ja Juhana pääsivät parhaimmilleen. Juhana (Arttu Liikala) on tempperamenttinen ja itsepäinen mietiskelijä, joka pitää asiat sisällään. Rooli hallitsee oikeastaan koko näytelmää, Juhanan kautta muut oppivat koko joukon elämän totuuksia. Liikala oli tulivuori silloin kun tunteita purettiin, ja sammalla mainiolla tavalla poikaraukka silloin kun tanssireissusta jäi käteen vain sukkahousut.

Leena Uusikartano on jämerä Emmi, hän oli läsnä aina silloin kun muut eivät odottaneet. Emmin poistumisen lopullisen tappion murtamana ja paluun perheyrityskeskus-sopuun Uusikartano sai tuntumaan rakkauselokuvan huipentumalta, vaikka Emmin sydänalassa saattoi lähdön hetkellä aistia fiineille frouville tyypillisen ajatuksen rytmihäiriön.

Tankki täyteen on täynnä kaikkea, eriskummallisia tyyppejä, kuten rovasti (Simo Kivinen), joka korjaa mopon neljän miehen yhteen ääneen rukouksella. Kivinen toikkaroi yskimään bensiksen kahvilaan niin tehokkaasti, että luulin hänen pudonneen mereen ja todella vilustuneen (ulkona oli 24 astetta hyvää). Kivinen käy kaikessa tohinassa tankkaamassa autoaan, mutta en muista ehtikö joku myymään menovettä ainoalle asiakkaalle. Näytelmän nimi syntyi, kun Kivinen huusi kahvilassa Tankki täyteen!

Sulo Vilénin roolissa Jouko Toivonen keräsi pisteitä lähinnä siksi, että hän muistutti likeisimmin tv-sarjan Suloa. Toivosen osa oli karu muutenkin, tappio toisensa jälkeen: ei ehdi syödä, ei ehdi juoda kahviaan, ei ehdi myydä, ei ehdi hinausautolla asiakkaan luo (tai auto hajoaa). Naureskele siinä sitten, tai anna pojalle ohjeita kuinka tyttö isketään. Suvi Sammalisto Ullana oli näytelmän suomalainen nainen, yhtä aikaa mutkaton, avulias ja määrätietoinen, siis nykynainen. Tämäkö sovinismia? Ei ollenkaan, jokainen voi verrata Ullaa naiseen, joka näyttää valtansa. Kuten Pirkko, joka olisi vain ottaa pläjäyttänyt Juhanan autonsa takapenkille. Parkettien partaveitsien rinnalla Juhana varmaan näyttikin tosi valssaajalta.

Suorasukaiset puheet ja pikkutuhmat jutut olivat (varsinkin myöhemmän) Reinikaisen alaa, Pentti Nokkala oli vastaavassa samojen linjojen tarkka-ampuja. Jutut sujuivat niin sanotulla laatuun käyvällä tavalla, mutta mehän emme ole kaikki laatuihmisiä, vaan joillekin jutuille nirsojakin löytyy. Se että maailma on sukkelasti, sujui Nokkalalta reinikaisselityksinä oikein luontevasti.

Lentävän Lokin sali täyttynee onnistuneen kokonaisuuden jälkeen. Mikäpä on täyttyessä, onhan talo korjattu säälliseen kuntoon. Muuten, harvalla kesäteatterilla on lavastuksenaan esittää aitoa kalapaikkaa. Vilénin vene tosin upposi. En muista minne Reinikainen sanoi sen uponneen. Ja baari ilman pajatsoa on kuin suloton päivä ...

Koska Vilénien tarina on totta kuin merivesi, sallittakoon lopuksi pieni ennustus. Tulevaisuudessa Vilénin onnellinen perhe saa bisneksen pyörimään. Huoltokorjaamot ovat Suomessa harvinaistuneet, auton korjausta tarvitsevat jonottavat Viléninkin pihalla. Juhana on käynyt ammattikorkeakoulun ja häneltä sujuvat perinteiset korjaukset (”15 vuoden kokemus”) ja uusi mikropiirilevytekniikka. Sulo ja Artturi istuvat upouudessa veneessä (entinen upposi kalareissulla) kalassa Tenojoella. Emmillä on pikku galleria Vanhassa pappilassa. Ulla on Cafe Emilian hovimestari. Juhanan ja Ullan poika ajaa hinausautoa. Bisnes on bisnes.

www.lentavalokki.fi