Markus ”Zarkus” Poussa vauhdissa: -Uudessakaupungissa on trooppinen ilmasto, lauloi Poussa.

Powerfolk ja popahtava jazzrock päätti Crusell-viikon

Markus Poussa (rummut, kitara, laulu, äänet), Tuomas Mogren (kitara, dobro-kitara), Jarmo Julku (kitara), Tero Palo (basso). Solistivieras Jukka Perko (tenori- ja sopraanosaksofoni). Poussan sävellyksiä. Työväentalo, Uki, 1.8.

UU 2.8.2009 / Olli Haapala – Folk, sähköpop ja jazzrock on vaikea yhdistelmä, mutta kovamaineisissa kulttiyhtyeissä kolunnut Markus Poussa näyttää taitavan synteesinsä läpikotaisin, etuperin ja takaperin. Poussan mukanaolo Hemma Beastin kyydissä ja Anna-Mari Kähärän joukoissa lienee vaikuttanut hänen mieltymyksensä kauniin karuihin rakkauslauluihin.

Crusell-viikon päätöskaronkassa niistä kuultiin hyvänä esimerkkinä En ilman sua, kotona sängyllä lepäävää rakasta katsellessa syntynyt sävellys. Kertomatta jää mistä tarinassa oli kysymys.

Poussan folk-sävellyksissä on omanlaisensa rytmiikka ja voima, joka kasvaa potenssiin silloin kun hänellä on rinnallaan Jukka Perkon kaltainen puhaltaja. Konsertin alkusetti oli rauhallisempaa meininkiä, mutta Perkon astuessa lavalle meno muuttui. Mukaan tuli intensiivisyyttä, jota lankaduo Palo-Mogren piiskasi eteenpäin. Poussa aloitti kappaleen antamalla vokaalinäyttein kavereille jonkinlaisen kuvan siitä miten juttu alkaa. Tämä taas liittynee siihen, että Poussan laulu on itse asiassa hänen instrumenttinsa.

Vähäsanaiset laulut ovat sanojen painon takia merkitysarvoltaan maksimaalisia. Poussa on tehnyt toisenkin valinnan. Hän edustaa Suomenlahden takana yleistä muusikkoperinnettä, vokaalitaidetta, joka ei Suomessa näytä kiinnostavan juuri ketään. Lukuunottamatta äänikompositöörejä, jotka luovat teoksiaan kylpyhuoneessa, autonratissa tai ryhmäterapiassa.

Poussan ääni-improvisaatiot ovat tavallaan hänen tavaramerkkinsä. Hän aloittaa, jatkaa ja päättää improvisoiden, sekä instrumentillaan että äänellään. Lisäksi hän on hetken shamaani, joka osaa olla toisen hetken lasten ikioma Markus-setä. Äänen lisäksi työväentalolla soi mikrofoni (rumpupalikkana) ja hiestä litimärkä paita. Poussan saliin tuulettamat äänet eivät kuitenkaan tule, kuten yleensä, ulkoavaruudesta: Huudetaan, Positiivinen krapula, Sielu, Polttaa ja Älä vaan sammuta laulujen niminä ankkuroituvat arkiseen elämään.

Laulut syntyvät nopeasti, mitä osoittaa Poussan televisio-ohjelmakin. Laulu syntyy kun on syntyäkseen: Pääosin poutaa taksissa Pasilan sillalla matkalla Länsi-Pasilasta Itä-Pasilaan, radiossa luettiin säätiedotusta. Pääosin poutapäivä menikin sitten hurjin sooloin Perkon suoraviivaisen puhtaan sopraanon rinnalla. Poussalla on rumpusetissään raskaat pellit, ja voimamiehenä hän soittaa vispilöilläkin ikäänkuin ne olisivat kapuloita.

Poussan kvartetti päätti tämänvuotisen Crusell-viikon. Trooppiseen powerfolkkiin ja popahtavaan jazzrockiin, joka kasteli hiestä läpikotaisin paitsi Poussan paidan, huuhteli yleisön kurkun, kirkasti katseet ja johti jalat tanssilattialle.