Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan isossa yli 17-senttisessä silakassa dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuus ylittää EU:n määräämän raja-arvon, jonka Suomi ja Ruotsi voivat ylittää kauppasilakassaan. Kuvassa 29-senttinen vuonna 2005 litkalla saatu silakka. Kuva: uusikaupunki.fi.

Itämeren kalojen haitallisten aineiden pitoisuudet mitataan toistamiseen

UU 6.9.2009 - Itämeren kalojen haitallisten aineiden pitoisuudet tutkitaan nyt toistamiseen. Aiempi kartoitus tehtiin vuosina 2002-2003. Tulosten perusteella tarkistetaan, onko kuluttajille annettuja kalan syöntisuosituksia syytä muuttaa. Hanke on neljän laitoksen yhteisprojekti, jota koordinoi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (Rktl) kerää noin 1000 kalanäytettä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) analysoi kalan lihaksista ja maksasta dioksiineja, PCB -yhdisteitä, bromattuja palonestoaineita sekä perfluorattuja yhdisteitä. Suomen ympäristökeskus (Syke) ylläpitää näytepankkia, josta voidaan tarvittaessa tutkia samoja kalanäytteitä myöhemminkin.

Tutkimus palvelee myös Syken ympäristöseurantaa ja siihen liittyvää kansainvälistä toimintaa. Evirassa selvitetään kuluttajan altistumista kalojen ympäristömyrkyille tekemällä haitallisten aineiden saantilaskelmia, joita voidaan yhteisesti hyödyntää kalankäytön hyöty- ja riskinarvioinneissa.

Tutkimuksessa saadaan lisäksi uutta ja vertailevaa tietoa kalojen haitallisten aineiden pitoisuuksista EU:n lainsäädäntötyötä varten. Tulokset menevät komissiolle Suomen ja Ruotsin saaman kalan ja silakan dioksiinin enimmäispitoisuuden poikkeusäädöksen ehtojen mukaisesti.

Suomi ja Ruotsi voivat myydä alueellaan Itämeren alueelta pyydettyä kalaa, vaikka niiden dioksiini- ja PCB -pitoisuudet ylittäisivät kaloille EU:n asettamat enimmäispitoisuudet. Tämän säädöksen muutos tulee komission lainsäädäntötyöryhmän käsiteltäväksi vuoden 2011 aikana.

Dioksiineiksi kutsutaan sekalaista joukkoa kemikaaleja, joihin kuuluu polykloorattuja dibentso-p-dioksiineja (PCDD-yhdisteitä), polykloorattuja dibentsofuraaneja (PCDF-yhdisteitä) ja eräitä niin sanottuja dioksiininkaltaisia polykloorattuja bifenyylejä (PCB-yhdisteitä). Kaikilla niillä on samanlaisia vaikutuksia, jotka voivat olla voimakkuudeltaan hyvin erilaisia. Sen lisäksi niiden yhteisiä ominaisuuksia ovat kestävyys ympäristössä ja elimistössä sekä rasvaliukoisuus ja hyvin huono vesiliukoisuus.

Kalaravinnon dioksiinien riskeistä ihmiselle kiistellään. Ihminen ei ole yksipuolista ravintoa syövä hylje tai merikotka, mutta ihmisellä on tietotaitoa selvittää ravintonsa terveydellisiä riskejä. Ihminen ei salli itselleen ympäristö- tai ravintoperäisiä haittoja, joten hän haluaa tutkia dioksiinien esiintymisen ympäristössä ja ravinnossa. Myös dioksiinien syöpäriskiä ja kehityshäiriöriskiä tutkitaan.

Dioksiineja ei ole tehty tarkoituksellisesti, mutta niitä syntyy kaikissa kloorausprosesseissa ja epätäydellisen palamisen tuloksena. Suomessa suurimmat määrät dioksiineja on syntynyt kloorifenolien (käytettiin lahonestoaineissa, joihin dioksiini joutui epäpuhtautena) valmistuksessa, jonka seurauksena sadoilla sahoilla ja Kymijoen sedimentissä on edelleenkin kymmeniä kilogrammoja dioksiineja TEq- eli myrkyllisyysvaikutusten yksikköinä. Tämä on noin kymmenkertainen määrä verrattuna Seveson onnettomuudessa tapahtuneeseen dioksiinipäästöön. Polttoprosesseista ilmaan ja sitä kautta ympäristöön tapahtuva leviäminen on havaittu dioksiinien pääasialliseksi reitiksi ravintoketjuihin.

Suomessa dioksiineja saadaan pääasiassa kaloista, kun taas Keski-Euroopassa lehmän maidon rasva ja liha ovat merkittävimmät saantilähteet. Suomalaisten päivittäisestä dioksiinien saannista 80 prosenttia tulee kalasta. Päivittäinen saanti on 46 pikogrammaa myrkyllisyysvaikutusten yksikköinä.

Dioksiineja tavataan mitattavia määriä kaikissa rasvapitoisissa elintarvikkeissa myös Suomessa. Maito ja maitotuotteet, lihat, kananmunat sekä kalat sisältävät dioksiineja. Lypsylehmä erittää keräämänsä dioksiinit pääasiassa maitoon. Kalojen pitoisuuksissa on suuria alueellisia eroja. Itämeren kalat, tärkeimpänä lajina silakka, ovat pahasti saastuneet kun taas Suomen sisävesien kalat ja valtamerikalat, esimerkiksi silli, sisältävät dioksiineja vain murto-osan Itämeren silakkaan verrattuna. Kirjolohi rasvaisena kalana sisältää dioksiineja enemmän kuin sisävesikalat, mutta kuitenkin kertaluokkaa vähemmän kuin silakka tai villi lohi. Vihanneksissa, marjoissa ja viljoissa dioksiineja on hyvin vähän. Dioksiinien saanti eli altistuminen dioksiineille on Suomessa vähentynyt vuodesta 1994 vuoteen 1999 noin puoleen.

Dioksiinit kertyvät niin kaloihin kuin ihmiseenkin iän myötä. Ihmisellä eri dioksiinien puoliintumisaika (pitoisuuden vähentyminen puoleen ilman uutta altistusta) on hyvinkin erilainen, puolesta vuodesta aina 70 vuoteen. Vanhuksilla on elimistössään 3-4 kertaa enemmän dioksiinia kuin nuorilla aikuisilla. Kaloilla puoliintumisaikaa ei tunneta, mutta tärkeän kalaelintarvikkeen silakan osalta dioksiinipitoisuudet suurenevat iän mukana siten, että aivan pienessä yksivuotiaassa silakassa dioksiinin määrä on kymmenesosa ison 10-vuotiaan silakan dioksiinin määrästä suhteessa tuorepainoon.

Fileoitu silakka on 3-10 vuotiasta, mutta silakka saattaa elää 20-vuotiaaksi, jolloin pitoisuus nousee kolminkertaiseksi. Pieni kala on siis puhtaampaa kuin suuri kala.

Dioksiinipitoisuus äidin rasvakudoksessa, seerumin lipidiosassa ja rintamaidon rasvassa on likipitäen sama. Imetys ”vähentää” äidin dioksiinikuormaa, joka voi imetyksessä pienentyä jopa 25 prosenttia. Imetyksessä tämä sama määrä dioksiineja siirtyy pienempään lapsen elimistöön. Rintaruokinta altistaa lapsen ilmeisen suurelle dioksiinimäärälle. Äidinmaidosta saaduilla dioksiinimäärillä ei näyttäisi olevan haitallisia terveysvaikutuksia, joten rintaruokinnan terveysvaikutukset (ravintoarvo ja immunologisesti hyödylliset proteiinit) ylittävät moninkerroin äidinmaidon dioksiinien mahdolliset haitat.

Dioksiinien aiheuttamat biokemialliset ja myrkylliset vaikutukset vaihtelevat eläimen lajin, kannan, sukupuolen, iän ja kudostyypin, sekä ”dioksiinityypin” mukaan. Dioksiinien vaikutuksia on todettu lähinnä onnettomuustilanteissa: altistumista dioksiinille on tapahtunut saastunutta ruokaöljyä nautittaessa tai kemianteollisuuden tuotantolaitoksissa sattuneiden onnettomuuksien yhteydessä. Tunnetuin dioksiinien vaikutuksista ihmiseen on klooriakne.

Lähteet: Evira, THL, Rktl