Merikotka hidastaa minkkikannan kasvua ulkosaaristossa

Minkit eivät osaa varoa sille vieraantuntuista petoa.
UU 20.9.2009 - Merikotkan saalistusriski saattaa ulkosaaristossa vähentää minkkien liikkumista saarelta toiselle, mikä voi hidastaa minkkikannan kasvua alueella. Niin sanottujen huippupetojen suosiminen voisi täten tarjota osittaisen ratkaisun vieraspeto-ongelmaan. Tähän tulokseen tuli FM Pälvi Salo väitöstutkimuksessaaan, joka tarkastettiin Turun yliopistossa lauantaina.

Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva minkki on aivan uudenlainen peto Saaristomeren ulkosaaristossa, missä se aiheuttaa suurta vahinkoa niin lintu-, myyrä- kuin sammakkokannoille. Pienikokoisena minkki on kuitenkin myös saalis itseään kookkaammille pedoille.

Pälvi Salon tutkimusten mukaan pedot kykenevät rajoittamaan saaliseläintensä kantoja. Etenkin vieraspetojen vaikutus saaliseläinkantoihin on suuri, mikä selittyy todennäköisimmin sillä, että saaliseläimet eivät osaa tarpeeksi hyvin varoa niille outoa petoa.

Pedon ja saaliin suhde vuorovaikutusten summa

Petojen ja saaliseläinten välinen suhde on yksi ekologian peruskysymyksistä. Näennäisesti suhde on yksinkertainen (peto pyydystää ja tappaa saaliseläimen), mutta todellisuudessa saaliseläimet voivat esimerkiksi käyttäytymisellään vähentää saaliiksi joutumisen riskiä, ja toisaalta pienemmät pedot saattavat joutua itseään vielä kookkaampien petojen saaliiksi.

Pälvi Salo tutki peto-saalissuhdetta sekä pedon että saaliin näkökulmasta ja useammassa mittakaavassa. Hän selvitti yli sadan ympäri maailmaa tehdyn petopoistokokeen vaikutusta saaliseläimiin. Tutkimuksessa verrattiin saaliseläinkantojen kehitystä petoalueilla ja alueilla, joilta pedot oli poistettu.

Useimmissa tapauksissa petojen todettiin rajoittavan saaliseläintensä kantoja, sillä alueilla, joilta pedot oli poistettu, saaliseläinten kannat kasvoivat noin 1.6 kertaisiksi verrattuna petoalueisiin. Petomanipulaation tuloksiin vaikutti eniten se, oliko eri tutkimuksissa onnistuttu saamaan aikaan selvä ero petojen tiheyksissä koealueilla ja vertailualueilla.

Vieraspedot ovat vaarallisempia

Vieraspedoilla on huono maine, sillä ne ovat esimerkiksi monilla valtamerten saarilla saalistaneet useita nisäkäs- ja lintulajeja sukupuuttoon. Toisaalta monet näistä tapahtumista on huonosti dokumentoitu, ja sukupuuttoihin on voinut myös vaikuttaa ihmisen aiheuttama elinympäristöjen tuhoutuminen.

Pälvi Salo pyrki selvittämään ovatko vieraspetojen vaikutukset saaliseläimiin todellakin suurempia kuin alkuperäispetojen vaikutukset. Hän vertaili eri tutkimusten petopoistokokeita, joissa poistettavat pedot olivat pedot uusia tulokkaita eli vieraspetoja tai paikalla jo akuan eläneitä alkuperäisiä lajeja.

Saaliseläinkannat kasvoivatkin huomattavasti enemmän vieraspetojen poiston jälkeen kuin alkuperäispetojen poiston jälkeen. Yhdessä muiden ympäristömuutosten, kuten esimerkiksi elinympäristöjen häviämisen ja pirstoutumisen kanssa, vieraspedot saattavat siis lisätä uhanalaisten lajien sukupuuttoriskiä.

Minkki sekä peto että saalis

Aiemmissa tutkimuksissa minkin oli todettu vaikuttavan haitallisesti Saaristomeren ulkosaariston lintu-, myyrä- ja sammakkokantoihin, ja osa näistä vaikutuksista heijastuu myös luotojen kasvillisuuteen. Uusin tutkimus vahvisti käsitystä minkin monipuolisesta ruokavaliosta: pääosan kesäravinnosta muodostivat kalat, seuraavaksi tärkeimpiä olivat linnut ja myyrät.

Sammakot eivät kuulu minkin pääruokavalioon, mutta minkin saalistuksella on silti vaikutusta: minkkialueella sammakkotiheydet olivat suurimmat saarilla, joilla kasvillisuus tarjosi sammakoille suojaa. Minkinpoistoalueella sammakoita laskettiin lähes kolminkertainen määrä minkkialueeseen verrattuna.

Minkki on peto, mutta pienikokoisena se on myös saalis itseään kookkaammille pedoille; esimerkiksi ulkosaaristossa merikotkat saalistavat minkkejä. Tämä saalistus voi vaikuttaa minkkien lukumäärin, mutta oma vaikutuksensa on myös sillä, miten minkit muuttavat käytöstään ollessaan itse saaliita eli kun niihin kohdistuu tietynsuuruinen riski joutua saaliksi.

Pälvi Salon tutkimus radiopannoitetuilla minkeillä osoittikin, että ainakin naarasminkit välttävät pitkiä uintimatkoja silloin kun alueella on merikotkia ja minkin riski joutua saaliiksi on korkean. Tällä voi olla myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi lintukantoihin, jos minkkinaaraiden liikkumisen väheneminen johtaa niiden ravinnonsaannin heikkenemiseen ja sen seurauksena minkkikannan pienenemiseen.

FM Pälvi Salon ekologian alaan kuuluva väitöskirja (Alkuperäispetojen, vieraspetojen ja petokillan sisäisen saalistuksen suorat ja pelotevaikutukset) tarkastettiin Turun yliopistossa lauataina. Virallisena vastaväittäjänä oli Dr. Fabrizio Sergio (Estación Biológica de Doñana CSIC, Sevilla, Espanja) ja kustoksena professori Erkki Korpimäki.

Pälvi Salon (s. 1977 Kankaanpäässä) tutkimusalueita ovat peto-saalis -suhde, saalistuksen suorat vaikutukset ja pelotevaikutukset, petokillan sisäinen saalistus ja vieraspedot.