Merialueen ammattikalastuksen saalistilastojen mukaan kokonaissaalis on pysynyt hyvin korkeana ja jopa kasvanut, vaikka kalastajien määrä on vähentynyt. Merimetson pesintä alkoi 1996. (Kuva: Rktl ja Jorma Tenovuo).
Merimetsokeskusteluun tarvitaan faktoja
Merimetson vaikutuksesta ammattikalastajien saalismääriin ei ole näyttöä
Väitteet siitä, että merimetso uhkaisi ammattikalastusta tai kalakantoja, eivät ole uskottavia.
UU 22.9.2009 – Lintujärjestö BirdLife on huolissaan merimetsoa koskevasta julkisesta keskustelusta, joka sisältää paljon virheellisiä väitteitä. Tutkimus- tai tilastotiedot eivät tue jatkuvasti toistettuja väitteitä siitä, että runsastunut merimetso uhkaisi suomalaista kalastuselinkeinoa tai kalakantoja. Viralliset ammattikalastustilastot osoittavat kalansaaliiden päinvastoin kasvaneen samaan aikaan kun merimetso on runsastunut.
BirdLife pitää perusteettomina vaatimuksia merimetson kannanrajoituksille lajin kalastovaikutusten vuoksi. Merimetsokannan rajoittamista on vaadittu erityisesti sen vuoksi, että sen pesimäaikaisessa ravinnossa on todettu kuhaa ja ahventa.
Ahvenen ja kuhan kokonaissaaliit ovat selvästi suurempia kuin 1980-luvulla, vaikka ammattikalastajien määrä oli silloin noin kaksinkertainen nykypäivään verrattuna. Ammattikalastuksen kokonaiskalansaalis on myös suurempi kuin 1980-luvulla. Kalastajaa kohden laskettu kuhasaalis on ollut 2000-luvulla lähes 30 prosenttia suurempi kuin 1990-luvulla.
Suomalaisten merimetson ravintotutkimusten mukaan laji käyttää pesimäaikaan ravinnokseen pienikokoista kalaa ja valtaosin vähäarvoisia kalalajeja, kuten särkikaloja. Ahvenen osuus ravinnosta on ollut noin 20 ja kuhan noin 5 prosenttia.
EU-lainsäädäntö sallii merimetsojen tappamisen, mikäli ne aiheuttavat merkittävää taloudellista haittaa, eikä haitan estäminen ole muilla keinoin mahdollista. Haitta täytyy kuitenkin pystyä osoittamaan. Nykytutkimukset eivät tue väitteitä merimetson aiheuttamista merkittävistä haitoista Suomessa.
-Jos merkittäviä haittoja on, BirdLife hyväksyy välttämättömät toimet haittojen vähentämiseksi. Yksilöiden tappamiseen tai muihin kannanrajoitustoimiin ei kuitenkaan voida lähteä, ei merimetson eikä minkään muunkaan lintulajin kohdalla, vain siksi, ettei lajista pidetä, muistuttaa BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.
-Todellinen syy merimetsovihaan lienee se, että merimetso on meillä uusi ja näkyvä pesimälaji, joka sotkee pesimäluodot valkoisiksi. Suomalaiset eivät ole siihen vielä tottuneet. Visuaalinen haitta ei kuitenkaan riitä syyksi lajin vähennystoimiin, sanoo Lehtiniemi.
BirdLife vetoaa päättäjiin, etteivät he lähde mukaan merimetsopopulismiin ja keskittyvät Itämerta koskevassa päätöksenteossa meren hyvinvoinnin kannalta aidosti merkittäviin asioihin.
Kalastustilastot eivät myöskään tue väitteitä, että merimetso olisi uhka kalakannoille tai ammattikalastukselle. Samaan aikaan kun merialueen ammattikalastajien lukumäärä on pudonnut alle puoleen vuoden 1980 tilanteesta, kokonaissaalismäärä on pysynyt ennallaan tai jopa kasvanut.
Merialueella oli ammattikalastajia 80-luvulla 4.300, 90-luvulla 2.800 ja 2000-luvulla 2.400. Ammattikalastuksen kokonaissaaliit olivat vastaavasti 89.245 tonnia, 96.692 tonnia ja 100.284 tonnia, sekä kokonaissaalis ammattikalastajaa kohti 21, 34 ja 43 tonnia. Samoin ovat nousseet ahvensaalis (282, 600 ja 852 tonnia), kuhasaalis (181, 453, 484 tonnia) sekä ahvensaalis ammattikalastajaa kohti (66, 211 ja 365 kiloa) ja kuhasaalis ammattikalastajaa kohti (43, 160, 204 kiloa).
