Mari Metsämäen näyttelyn avajaiset Crusellin Liljelund-salissa. Etualalla revityille pohjille tehdyt öljymaalaukset Kuusikko, Männikkö ja Koivikko (kaikki 2009).

Mari Metsämäen moniulotteisessa realismissa mukana aika

Mari Metsämäki: Reikämaalauksia. Dokumenttivalokuvia reikämaalauksista sekä itse riekaleita. Kulttuurikeskus Cruselli, Uki, Kullervonkatu 11A. Avoinna ti-pe 11-17 ja su 12-16, 4.12. saakka.

Taiteessa pitää olla tilaa kaikille taiteen ilmiöille ja ulottuvuuksille. Mari Metsämäki on ratkaissut yhtälön siten, että taiteen tekeminen on mukana prosessina. Näin Uudenkaupungin näyttelyssä oleva dokumenttivalokuva on itse asiassa synteesi. Sen oleellinen osa on realistinen maalaaminen performanssina siellä missä kulloinkin ollaan. Ja monessa paikassa on oltukin.

Metsämäen lähtökohta voisi olla esimerkiksi Wassily Kandiskyn punainen tahra keskellä alppimaiseman abstraktia värikylläisyyttä. Mutta hän ei tyydy simppeleihin ratkaisuihin, vaan haluaa kuvata ihmisen ja hänen ympäristönsä dynamiikkaa. Hän haluaa palauttaa maalaamisen nykytaiteeseen ja sille kuuluvaan asemaan. Maalaaminen ollut vuosisatoja taiteen tärkein ilmaisuväline, vaikka se vähän väliä korvautuikin toisenlaisen ilmaisun vaatimilla ilmaisukeinoilla.

Mari Metsämäki kehitti reikämaalauksen. Kuviteltu reikä voi olla missä tahansa, vehnäpellolla tai metsässä, olohuoneessa tai kirkon kellotornissa, saunakamarissakin. Mitään reikää ei kuitenkaan ole, sillä sen ”paikalla” vihon viimeisessä dokumenttivalokuvassa (joka minusta on itse teos) on esimerkiksi maisemamaalaus. Reikä on illuusio, mutta samalla dokumentin neljänneksi ulottuvuudeksi nouseva aika.

Maalauksen muodonmuutos dokumentin aikamatkaksi on uutta kuvataiteessa.

Se että maalauspohjassa on ollut ”reikiä” sitä maalattaessa tuo työlle sen performassiulottuvuuden. Mikä onkaan maalatessa reikäiselle kierrätyskovalevylle näkymää Turun Auransillala, ja kuunellessa ohi kulkevien ja kiinnostuneiden kommentteja, jutusteluakin.

-Maalauspohja muuttuu ”läpinäkyväksi” sulautuessaan paikan päällä maalauksen todelliseen maisemaan, sanoo taiteilija. Mutta kaikki ei ole näin yksinkertaista. Tarvitaan vielä se dokumenttivalokuva ”sulautumisesta”.

Puut ja vuorokaudenajat

Metsän puita ja metsää kuvaavan kolmen puun valokuvissa reikämaalaukset ovat mukana, aidossa ympäristössä, metsämaisemasta rajautuen mutta sen ehyenä osana: sulautuminen on tosiasia, ensimmäinen osoitus siitä, että Mari Metsämäen työskentely on kaikella tapaa kokonaisvaltaista.

-Maalauspohjan läpi nähtynä vaatimatonkin kohde on hyvin jännittävä. Esillä olevat reikämaalaukset ovat poikkileikkaus yhden ihmisen elämänpiiristä. Käydään kaupungeissa (Turku ja Helsinki) ja maaseudulla. Välillä päästään jopa sisätiloihin maalaamaan. Kuvasarja täydentyy ajan kuluessa, paikkojen ja elämäntilanteen muuttuessa. Haaveissa olisi päästä kuvaamaan nykyspektaakkeleita kuten supermarketia ja täysleveää moottoritietä, sanoo kuvataiteilija Mari Metsämäki.

-Idea syntyi kuusitoista vuotta sitten, sattumalta, rekan kylkeen oli maalattu Turun kaupungintalo, ja se ohitti kaupungintalon. Paljon myöhemmin maalasin maisemia maastossa. Isä purki kuivuriaan ja jätteeksi jäi kovalevyjä. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat.

-Ensin oli reikä, mutta se osoittautui ideana huonoksi vain siksi, etten ehtinut pohjustaa työtä niin kuin olisi pitänyt. Wäinö Aaltosen museo olisi ostanut kuvan, mutta pohjan puutteiden vuoksi museo perui hankinnan. Kului muutama vuosi ja päätin toteuttaa reikämaalauksia performansseina taidetapahtumissa. Olen maalannut Aurajokirannassa, Tuomiokirkkotorilla, Köysiradalla, Kurvissa Helsingissä, Jaakolan Patsaspuistossa, Osaava nainen- messuilla, Osaava työtön-tapahtumassa, ihmisten olohuoneissa, metsissä ja pelloilla.

Oletko kokeillut fotorealistista tyyliä maalaamisessa, jolloin maalatut kuvat sulautuisivat valokuvassa taustaansa täydellisesti, kuvat häviäisivät?

-Kyllä olen, mutta se (tyyli) on todella aikaaviepää, ja vaatii sitten taas työn asettelulta tarkkuutta jota on vaikea saavuttaa. Maalauskin häviäisi kokonaan dokumenttiin.

Mari Metsämäen reikämaalaukset seisovat Crusellin näyttelyssä omilla jaloillaan kuin nuotit nuottitelineellä. Nuottejahan ne ovatkin, maisemalauluja jotka palaavat maisemiensa osiksi. Kun valokuvaaja Metsämäki ottaa kameran käteensä ja ikuistaa maisemadokumentin in situ, hän tekee maisemasta neliulotteisen. Metsän männyn rungolla on keskipäivä, koivurunko huojuu illan hämärää. Valokuva pysäyttää ajan, maalaus tekee siitä ajattoman plastisen, mutta Metsämäen dokumenttivalokuvat sisältävät mennen ajan illuusioreikiä, jotka hän on täyttää realistisilla maalauksillaan.

Pellolla on kesäpäivä ja taivaalla mustia sadepilviä. Pellolla on myös maalaus, sen ajan hetken, jolloin maiseman ajallista historiaa kirjoitetaan. -OH

Mari Metsämäki: Pelto (2009). Kuva: taiteilija.

Mari Metsämäki on turkulainen kuvataiteilija. Hän opiskeli Turun piirustuskoulun kuvataidelinjalla (1991-95) ja on täydentänyt opintojaan kuvataiteilijan AMK tutkinnolla Turun ammattikorkeakoulussa. Metsämäki tekee muun muassa reikämaalausten lisäksi muotokuvia ja seinämaalauksia, ompelee taskutauluja ja valokuvaa. Taideprojekteja ovat olleet Armon päiväkodin seinämaalaukset Ghanassa (2008), Sosiaalisen yrityksen muotokuva- kuvasarja Luxemburgissa (2006) ja asuminen ja työskentely Alpo Jaakola Patsaspuistossa (2005-06). Hänellä on ollut yksityis-, yhteis- jaryhmänäyttelyjä vuodesta 1991. Mari Metsämäki sai tänä vuonna taiteen keskustoimikunnan näyttöapurahan.