Lähikoulujen lakkauttamista vastaan ja puolesta: Uudenkaupungin valtuutetut kuuntelevat kouluväkeä ja lasten vanhempia Seikowin koulun voimistelusalissa.

Uudenkaupungin valtuustosta löytyy tukea lakkautettavaksi ehdotettujen lähikoulujen säilyttämiselle

-Antakaa meille mahdollisuus, ja aikaa. Tarvitsemme työrauhan. Päätös on tehtävä harkiten, sillä monia vaihtoehtoja on jäänyt selvittämättä.

UU 10.11.2009 / Olli Haapala - Uudenkaupungin uusimman kouluverkkoselvityksen ohjausryhmän ehdotuksen varaan rakennettu valtuuston päätösehdotus lakkauttaa viisi lähikoulua on saanut aikaan muutakin kuin kansalaisaloitteen kansanäänestyksestä koulujen säilyttämisen puolesta. Tänään Seikowin koululla järjestetyssä kouluväen ja valtuutettujen keskustelussa avattiin uusia näkökulmia muun muassa siihen, mistä käsin kouluuudistuksen pohtiminen tulisi aloittaa.

Arkkitenti Marko Kivistö kehotti alustuksessan huomaamaan, että ”olemme heräämässä uuteen aikaan siinä mielessä, että alamme kaivata asioita, jotka ovat jo katoamassa”. -Lähikoulut ovat juuri sellainen asia. Lapsen näkökulmasta ympäristö, koulu ja elämä on kokonaisuus, jota ei tule ottaa pois ja josta elämän laadun lisäksi syntyy yhteisöllisyyttä ja lopulta kaupungin koko kuva. Tarkoitan tällä käsitystä siitä, miltä kaupunki 'tuntuu ja kuullostaa', joka taas välittyy monella tavoin kaupungin ulkopuolelle viestinä siitä, minkälaisesta kaupungista on kysymys. Siitä viestistä kaupungin kannattaa kantaa huolta.

Aineettomia asioita, mutta Kivistö kysyikin heti perään, ”miten tämän kaupungin kohdalla tehdään näkymättömästä näkyvää”. -Meillä ei tarvitse olla erikseen keskustaa, erikseen Pyhämaata, tai muita kyliä. Vain järkevistä lähtökohdista syntyneillä päätöksillä luodaan hyvinvointia, uskoi Kivistö.

Pyhämaan Matkailuyhdistyksen puheenjohtaja Kari Aalto konkretisoi Kivistön ajatukset kyläyhteisön ja koulun suhteesta. -Meillä on valmistunut koulun kehityssuunnitelma. Koulusta tulee maan ensimmäinen it-teknologiaan erikoistunut alakoulu. Yhdisys ja koulu järjestävät vuosittain kymmenen teemapäivää. Kolmantena tulemme me itse, yhteinen tekeminen viedään opetukseen asti, meillä löytyy vapaaehtoisia siihenkin.

Uppoava vene ja sydämen ohitusleikkaus

Toisen alustuspuheenvuoron käyttänyt Seikowin koulun rehtori Veli-Pekka Virtanen vertasi kaupungin huonon taloudellisen tilanteen takia syntynyttä tilannetta toisaalta uppoavaan veneeseen ja toisaalta sydämen ohitusleikkaukseen. -Kaupungin talous on kuralla. Mitä siis tehdään kouluille? Pannaan koulut pumpuiksi veneeseen, ja kouluthan pumppaa minkä jaksaa. Pääongelma on kuitenkin se, että vene vuotaa, emmekä tuki reikiä, joista se oikeasti vuotaa. Peruskoulutus tuotetaan Uudessakaupungissa vertailukelpoisella hinnalla.

Sydämen ohitusleikkaukseen menevää kouluverkkoa voidaan operoida kahdella tavalla. -Radikaalissa kirurgiassa avataan rintalasta ja sen seurauksena potilaan toipuminen kestää iät ja ajat. Mutta säästävä leikkaus voidaan tehdä tähystysleikkauksena, jolloin päästään pienimmillä mahdollisilla potilaalle aiheutetuilla haitoilla. Lähikouluilla on kuitenkin tulevaisuus, sanoi Virtanen.

Virtanen esitti keskustan perusopetukseen vaihtoehtona täsmäleikkausta (www.uusikaupunki.fi/ehdotus), jolla savutettaisiin, joko oppilasryhmien määrää laskemalla tai lopettamalla kokonaan musiikkiluokat, varsin merkittäviä säästöjä. -Musiikkiluokkien oppilaat palaisivat omiin kouluihinsa. Perusopetuksen tarkoitus ei ole 'musiikin teoria ykkösen tai kakkosen' hallitseminen. Lisäksi Viikaisten koulun peruskorjaus ilman sen käyttöasteen nostamista on järjenvastaista, sanoi Virtanen.

Paikalla oli kuusitoista valtuutettua. Johanna Ruoranen (sd) kyseli sen perään, mitä ”kouluverkkouudistuksessa oikein uudistetaan”. -Olen jo ehdottanut aikaisemmin – mutta teen sen nytkin – uutta valmistelua uudelta pohjalta, ei siltä pohjalta, jonne edellisellä kerralla (kolme vuotta sitten) jäätiin. Meidän on lähdettävä opetuksesta kokonaisuutena, siitä mitä koulun pitää oppilailleen antaa.

Ari Niittyluodon (sd) mukaan viime yrityksestä ei opittu mitään. -Nyt ei tunnu olevan niin paljon vastakkainasettelua. Uusia ulottuvuuksia uudistukselle on myös löytynyt. Jari Valkonen (ps) tarttui rehtori Virtasen ajatukseen uppoavasta veneestä. -Vene ei uppoa, jos heittelemme lapsia yli laidan, niinkuin nyt, pamautti Valkonen reipaaseen tyyliinsä. Hän peräsi maaseudun kehittämistä kiireellisenä ja toivoi paikalle muun muassa kaavoittajia ja muita kaupunkia suunnittelevia tahoja.

Maija Junkola-Lehtonen (kok) piti tilannetta erityisen vaikeana. Lapset loppuvat ja rahat loppuvat. Kylien yhteisöllisyyden säilyminen on tärkeä asia, mutta toisaalta kouluja ei voi säilyttää hinnalla millä hyvänsä. Oppilaita joudutaan siirtämään, sanoi Junkola-Lehtonen. Hän piti omaa pääsyään isoon kouluun ”hienona asiana”. -Tiedän että koulujen sulkeminen merkitsee kaaosta, vaikeita päätöksiä (lähikoulujen) lasten jakamisessa muihin kouluihin. Tärkeintä on kuitenkin vanhempien rooli, kaikkea ei voi sysätä yhteiskunnan kontolle. Kannattaa muistaa, että Uusikaupunki käyttää 3,9 miljoonaa euroa lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle, sanoi Maija Junkola-Lehtonen. -Nytkin minun pitäisi olla kotona lasten kanssa.

Juha Nevavuori (kesk) totesi ettei hän ole ohjausryhmän jäsenenä onnistunut löytämään vaihtoehtoa muulle kuin viiden lähikoulun lakkauttamiselle. -Toivon, että se (vaihtoehdon löytyminen) valtuustossa onnistuu. Helle Vahtera (kesk) huomautti, että Pyhärannassa koulua kohti on 700 asukasta, Kustavissa 900, Taivassalossa 1700, Uudessakaupungissa nyt 1700, mutta viiden koulun lakkauttamisen jälkeen 2700 asukasta. -Se on yhtä paljon kuin suurissa ongelmakouluissa, joista ei löydy yhtään alle 31 oppilaan opetusryhmää.

Rainer Tähtinen (ps) sanoi ettei kunnallinen päätöksenteko ole samanlaista kuin mihin on totuttu kotiasioissa. -Valtuustoon pannaan kovat kaulaan ja ajatellaan, että 'te ette kuntalaiset ymmärrä'. Paras olisi jos kaupungin koko talous avattaisiin. Jos lakkautusuhan alaiset koulut jäävät, tarvitsemme aikaa ja rahaa, ja muuta (kyläpolitiikkaa) niiden tueksi.

Keskustelun tiimellyksessä monilapsisen perheen äiti kertoi poikansa olevan Lahden koulun ”ainoa neljäsluokkalainen”. -Haluaisin, että hänellä olisi luokkatovereita. Poika itsekin haluaa Männäisten kouluun.

Kouluverkkokeskustelua onkin vaivannut lähikouluja puolustavien ylivoima, jonka alle muun muassa lastensa koulunkäyntiä keskustassa kannattavien äänet ovat jääneet. Ilmiö on ominainen kaikelle yhteiskunnalliselle muutokselle ja uudistumiselle, joka parhaimmillaan onkin järjen ja tunteen jatkuvaa painia.

Ks. aik. Uusikaupunki joutuu pohtimaan yhteisöllisyyttään uudelleen 7.11.