1258114503_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kingin Piinan ohjaaja Lea Myllymäki ja naispääroolin näyttelevä Eija Korhonen.

Uudenkaupungin Teatterin ensi-illassa Stephen Kingiä

Löytyykö ihmismielen pimeimmistä syövereistä ulospääsyä?

Ensi ilta 21.11. klo 19 Stephen Kingin Piina. Käsikirjoitus Simon Moore (sov), suomennos Sami Parkkinen ja Lauri Kultti. Ohjaus Lea Myllymäki. Lavastus Janne Vuorinen, Lasse Onninen (myös valot), Marja Heilä. Puvustus Jaana Renvall ja Marja Heilä. Valot Lasse Onninen, musiikki Petri Hatakka, video Sami Vuorenpää. Juliste Olli Nokkala, mainoslakana Jaana Renvall. Sairaalatarvikkeet: Tyks, Vakka-Suomen sairaala. Seitsemän esitystä, viimeinen 16.1.2010. Uudenkaupungin Teatteri, Kullervontie 11, Uki. (Ennakkonäytös 19.11.)

UU 13.11.2009 – Uudenkaupungin teatterin kauden toinen ensi-ilta on ensi viikolla, jolloin pienellä näyttämöllä esitetään kauhumestarin Stephen Kingin Piina (Misery, 1987). Näytelmän ohjaa Lea Myllymäki.

Uudenkaupungin Teatterin valinta on rohkea monesta syystä. Tarinalla on kuuluisuutta vaikka muille jakaa. Toiseksi, näytelmää ei ole juuri päästy näkemään Suomessa.

Stephen Kingin Piina valmistui elokuvaksi 1990. Sen ohjasi Rob Reiner. Piinan Kathy Bates sai suorituksestaan Annie Wilkesin roolissa parhaan naispääosan Oscarin. Näytelmänä Piina on esitetty aikaisemmin Suomessa kahtena suomennoksena, ensin Annikki Laaksin suomentamana ja viimeksi Kingin ja Simon Mooren kirjoittamana ja Sami Parkkisen ja Lauri Kultin suomentamana vuonna 1993. Nyt Uudessakaupungissa nähtävän Piinan käsikirjoitus Mooren, Parkkisen ja Kultin käsialaa. 

Jo esikoisestaan Carrie tunnetun Kingin läpimurto tapahtui romaanilla Hohto (The Shining, 1977), josta Stanley Kubrick teki yhden kauhuelokuvien klassikon. Hohdon eristyksissä oleva vuoristokartano ja lumimyrsky ovat idullaan jo Piinassa. Kingin tavaramerkki onkin viedä tarinoissaan tavalliset keskiluokkaiset ihmiset mitä epätavallisimpiin tapahtumiin ja maailmaan, jossa arki muuttuu yllättäen kauhuksi.

Piina on kuvaus ihmismielen pimeimmistä syövereistä, jonne jotkut meistä syystä tai toisesta menevät, ajautuvat tai joutuvat. Annie (Eija Korhonen) asustelee yksin omassa harhamaailmassaan maalaistalossa, jonne synkän menneisyyden omaava ex-sairaanhoitaja korjaa kirjailija Paul Sheldonin (Kristian Ilmanen) auto-onnettomuuden jälkeen. Ihailtu Paul joutuu uhriksi, sillä hän on mennyt tappamaan kirjasarjansa päähenkilön. Kiltittely ja rakkaus muuttuvat väkivallaksi.

Yhteiskunnan nurjan puolen miltei kokonaisuudessaan työnsä puolesta tunteva ohjaajan Lea Myllymäen haaste oli väkivallan tuominen näyttämölle. -Se vaatii tietoista moraalin ja etiikan esteiden ylittämistä ja tekniikkaa, uudenlaista esillepanoa näyttämöllä. Piina ihmisessä silloin kun se ilmenee, on kuin lasten satujen pieni paha enkeli, airut hyvän ja pahan taistelukentällä. Olen joutunut tässäkin kysymään mitä paha on, sillä tapaan sitä myös arkityöni merkeissä. Piina vastasi myös kysymykseeni voiko kauhua ohjata näyttämölle.

Myllymäki sanoo Piinan olevan tietyllä tavalla sadistinen parisuhdeväkivallan kuvaus. -Kotinsa sairaalamaiseksi sisustanut Annie vastaa jossain määrin nykyisiä potilaitaan väkivaltaisesti tappaneita hoitajia, sanoo ohjaaja. Hän jättää määrittelemättä sen syntyykö ihmisen paha luonnostaan ihmisen sisältä, vai syntyykö se muulla tavalla, esimerkiksi puolin ja toisin laitostumisen seurauksena.

-Käsillä on joka tapauksessa varsinkin uhrin kannalta rankka näytelmä, jossa fyysinen ja henkinen pahoinpitely sekoittuvat rakastamisen hetkien kanssa. Psykopaatin rooli on vaikea, ja kiusaajan rooli yleensäkin, sanovat Myllymäki ja Annien roolin vetävä Eija Korhonen. -Kauhua on tässä tapauksessa rakkauden tunnustus, jota seuraa joko hellyys tai väkivalta, mutta koskaan ei tiedä kumpi niistä.

-Olen halunnut peilata kirjan tarinaa ja tunnelmaa, sekin alkaa ja kehittyy ensin hitaasti. Alkuperäinen teatterikäsikirjoitus, Kingin kirja ja elokuva eroavat nekin toisistaan. Emme katko sormia, paljastaa Myllymäki. Hän kertoo näkevänsä Kingin tekstin kuvallisena sitä lukiessaan. -Annie Wilkes on muuten jäätävä akka: leikkisä, hellivä ja samassa silmänräpäyksessä psykopaatti-kiusaaja, kertoo Eija Korhonen.

-Sadistisia hoitajia todella on olemassa, lisää ohjaaja Lea Myllymäki.

Muuten, tiedättekö mitä tapahtui kesäkuun 19. päivänä vuonna 1999? Vastaus: Pick-up auto lähti suistumaan kohti (kirjailijaa) ja osui häneen silmänräpäyksessä heittäen hänet konepellin ja tuulilasin kautta ojaan ... silminnäkijä Donald Baker sanoi myöhemmin olleensa hämmästynyt että hän oli ylipäätään elossa. -Hän oli yhtä sotkua, hän makasi mutkalla, päässään valtava haava. (Kirjailija) oli toistuvasti kysynyt: "Mitä tapahtui, mitä tapahtui?" (www.piina.net).