Vuorossa metsähallituksen erikoissuunittelija Jouko Högmander.
Kansallispuiston vastustuksen takana onkin kalastajien ja kalastuselinkeinon uskon puute omaan tulevaisuuteen
UU 3.12.2009 / Olli Haapala – Kalastuksen ja kalastamisen trendien tosiasiallinen mittaaminen on kuin jokamiehen saaliskalan pituus, tosiasia joka kasvaa kasvamistaan. Jos kaikki luonnonhistorialliset tapahtumat – merimetso meriluonnon pilaajana ja saaliskalojen verottajana sekä harmaahylje ammattikalastajien saaliiden kuokkavieraana – pannaan syrjään, kalatalouden tilastot ovat todella korutonta kertomaa.
Ammattikalastajien määrä vähenee kaiken aikaa, mutta vuosittain nostettavan kalansaaliin määrä sen kun nousee. Ammattikalastajien ainoa todellinen huoli on – nyt jo tiedostetusti – rannikkovesien kalakantojen ja kalojen kutupaikkojen väheneminen ja jopa katoaminen. Tämä johtuu meren – kalapellon – rehevöitymisestä, siis pilaantumisesta kalastajan oman elinkeinon jatkumista ajatellen.
Toinen syy kalatalouden kriisiin on suomalaisten kalansyönnin tottumukset. Nykyisin noin 70-75 prosenttia kulutetusta kalaravinnosta on tuontitavaraa. Suomessa kalastettu ja viljelty kala on kaupassa kilpailukykyinen vain tietyn kuluttajaryhmän keittiöön. Kalatalous taas miettii esimerkiksi lahnan ja muiden särkikalojen imagon kohotusta.
Pohjanlahden suhteen merelle kuuluu hyvää ja jatko on toistaiseksi pelastettavissa. Metsähallituksen erikoissuunittelija Jouko Högmander kertoi Uudessakaupungissa tiistaina, että meribiologien viesti Selkämereltä on lohdullinen. -Veden laatu on hyvä ja pohjat terveitä. Hapettomia pohjalueita ei Rauman edustan merialueen tutkitusta 490 pisteestä löytynyt ainuttakaan.
-Kansallispuisto ei mitenkään uhkaa kalatalouden työpaikkoja, vaan todellinen ja pahin uhka on vesien rehevöityminen. Sen sijaan kansallispuisto avaa mahdollisuuksia sekä kalatalouden itsensä kaipaamalle elvytykselle että tuo aluetaloudellisen vaikutuksen, joka ei mitenkään ole olematon.
Saaristomeren kansallispuistoa viisitoista vuotta johtanut Högmander totesi puiston tuoneen 2000-luvulla alueelle vuosittain 3-4 miljoonan euron ja 30-40 paikallisen henkilötyövuoden taloudellisen piristysruiskeen.
Högmanderin kanssa samoilla linjoilla oli ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander ympäristöministeriön luonnonhoito-osastolta. -Mitään ristiriitoja kansallispuiston ja kalastuspuiston olemassa ololle samalla merialueella ei ole. Mutta kansallispuiston (ja sen hallinnoinnin) asia on tuoda alueelle kalatalouden kaipaamaa kestävän kehityksen periaatetta. Kansallispuiston rooli jos mikään on kalakantojen ja luonnonkalojen lisääntymisalueiden kestävän kehityksen ja monimuotoisuuden turvaaminen.
Flanderin mielestä kansallispuisto on itseellinen asia, mutta myös kalastuspuiston luonnollinen jatke. -Meren yhdentyvän käytön esteet voidaan poistaa, jos aluetta kehitetään yhteisesti. Nyt on edessä aikamoisen yhteistyön paikka, sanoi Flander.
-Juuri luotojen ympäristön matatalikot ja vesialueet alueet ovat meriluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia alueita, ja erikoisesti niiden eteen tehdään työtä, lisäsi Flander. Hän sanoi 'palasten' olevat nyt koossa sen suhteen, että yhteistyö Vakka-Suomeen päin alkaa pelata. -Uskon että se saadaan toimimaan.
Uudenkaupungin ympäristöyhdistys ja Vakkaopisto toivat kalatalous- ja luontoiltaansa maan parhaan asiantuntijajoukon. Mukana olivat myös ylitarkastaja Esko Gustafsson Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta, Vakka-Suomen kalastuspuiston hankeasiamies Petri Rannikko ja Varsinais-Suomen TE-keskuksen kalatalouspäällikkö Kari Ranta-Aho.
Heistä Petri Rannikko toi esiin paradoksin, joka kiinnostaa laajemminkin. Hän totesi ammattikalastuksen olevan todellisissa vaikeuksissa, mutta samalla kalastajan ammatilla ”on suurta imagollista vetovoimaa”. Rannikko selvitti yksityiskohtia kalatalouden ongelmille ja myönsi niiden johtuvan pääosin kalakantojen ja meren luonnonolojen heikentymisestä. -Syytä tähän emme tiedä aivan tarkkaan. Vakka-Suomen kalastuspuisto on yhtenä maan seitsemästä kalautalousryhmästä etsimässä ratkaisuja nimenomaan tähän ongelmaan. Siihen tarvitsemme järkeviä hankkeita.
TE-keskuksen kalatalouspäällikkö Kari Ranta-Aho ei jaellut ruusuja varsinkaan ympäristöhallinnolle. Hän vaati päätöksentekoa paikalliselle taholle ja sanoi samalla ettei sitä ole kuunneltu riittävästi. Ranta-aho sanoi Vakka-Suomen kalastuspuiston jatkavan hankkeena kenties vuoteen 2015 asti. -Rahaa ei kuitenkaan liikene siinä määrin kuin nyt menossa olevalle puistohankkeelle. Lopputulemaa emme tiedä, totesi Ranta-aho.
Faktaa: Ammattiaan harjoittavia ammattikalastajia oli Vakka-Suomessa neljä vuotta sitten 24 ja rekisteröityjä ammattikalastajia 75. Vaihtoehdot Vakka-Suomen merialueen suhteen ovat seuraavat: (1) Selkämeren kansallispuisto ei laajene Satakunnan merialueelta etelään Vakka-Suomen merialueen valtion omistamille maille ja kylärajojen ulkopuolisille vesialueille; samalla kalastuspuisto jatkaa merialueen käyttöä omalla tavallaan ja hankkimallaan rahoituksella, (2) Natura 2000 alueille syntyy luonnonsuojelualueita (Seksmiilari, Uudenkaupungin merialue); ja (3) Selkämeren kansallispuisto laajenee Vakka-Suomen merialueen valtion maille ja sopii merialueen yhdennetystä käytöstä kaikkien muiden alueen toimijoiden kanssa.
