1259955496_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Laskennoissa nähdyt hallit 2000-luvulla koko Itämeressä (sininen), Suomen osuus vihreällä. Kuva: Rktl.

Itämerellä nähtiin vähemmän halleja kuin viime vuonna

UU 4.12.2009 - Itämerellä tavattiin tämän vuoden laskennoissa noin 20.400 hallia. Tämä on noin 2000 vähemmän kuin viime vuonna. Arvio pohjautuu Ruotsin, Suomen, Venäjän ja Viron keväällä tekemiin hallilaskentoihin. Suomen alueen laskennoista vastasi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.

Selkämerellä laskettiin 1460 hallia, joista 621 Suomen ja 839 Ruotsin alueella. Varsinaisia halli-alueita ovat Keski-Ruotsi (5804 hallia), Suomen Lounais-Saaristo (5539) ja Länsi-Viro (3341).

Laskennoissa nähtyjen hallien määrä on kasvanut 2000-luvun alun noin 10.000:sta nykyiseen yli 20.000 eläimeen. Laskentojen tulos oli tänä vuonna kuitenkin vajaat pari tuhatta eläintä pienempi kuin edellisenä vuotena. Tämä ei välttämättä kerro kannan pienenemisestä, mutta kolmen viime laskennan melko samoina pysyneet tulokset saattavat viitata hallikannan kasvun tasaantumiseen.

Laskentatulokseen vaikuttavat monet tekijät kuten hallin liikkuvuus, sääolosuhteet ja myös sattuma. Seuraavien vuosien laskennat näyttävätkin kannan kehityksen suunnan.

Kevään laskentaolosuhteet olivat säiden puolesta hyvät. Laskennat tehtiin pääosin lentovalokuvauksin, ainoastaan Venäjällä hallit laskettiin edelleen veneestä. Tänä vuonna halleja nähtiin eniten Ruotsin merialueella ja seuraavaksi eniten Suomessa. Viime vuonna tilanne oli päinvastoin, muutosta selittää hallien liikkuminen. Hallien esiintymisen ydinalue keväällä on edelleen Itämeren pääaltaan pohjoisreunalla Keski-Ruotsin saaristossa ja Suomen Lounaissaaristossa. Muina vuodenaikoina hallien esiintyminen voi kuitenkin poiketa tästä.

Laskennat tehdään kahden viikon sisällä touko-kesäkuun vaihteessa hallien pääesiintymisalueella. Karvanvaihdon takia hylkeet makailevat tällöin runsaslukuisimmin näkösällä luodoilla tai viimeisillä jäillä. Laskentajakson lyhyydellä pyritään varmistamaan se, että hallien liikkumisesta aiheutuva riski useaan kertaan laskemisesta olisi mahdollisimman pieni. Laskennoissa tavataan vähemmän hylkeitä kuin kannan todellinen koko on, sillä osa hylkeistä on parhaissakin oloissa vedessä laskennan tavoittamattomissa. Laskennoissa tavoitetaan kuitenkin suurin osa kannasta, ja vuodesta toiseen samalla tavalla toistettuna tulokset kuvaavat kehityssuunnan.