Uusikaupunki pelaa kansainvälistä peliä merkittävästä maatalousteollisuuden hankkeesta. Yksi sen kilpailija on Sillamäe satamineen Virossa.

Uuteenkaupunkiin lisää suurteollisuutta

Soijajalostamosta Orivon teollisuusalueelle neuvotellaan - jättihankkeen rahoitus venäläissijoittajilta

UU 4.1.2010 (päivitetty ja palautettu 5.1. klo 20.40) / Olli Haapala – Uuteenkaupunkiin Orivon teollisuusalueelle on todennäköisesti tulossa venäläisrahoitteinen soijarouhetta ja -öljyä valmistava tuotantolaitos. Jättikokoinen tuotantolaitos sijoittuu nyt rakenteilla olevan Betorantien jatkeen varteen, josta kaupunki vuokraa keskieurooppalaiselle yhtiölle 10 hehtaarin maa-alueen.

Tehtaan työllistävä vaikutus on ilmoitettu olevan noin 130-150 henkilöä (ks. KOMMENTIT). Hankkeen kokonaiskustannukset ovat olleet alunperin noin 120 miljoonaa dollaria. Tuotantolaitteistot maksavat lisäksi noin 20 miljoonaa dollaria.

Ukin Uutisten viime viikon lopulla saaman tiedon mukaan hankkeesta on neuvoteltu runsas puoli vuotta. Neuvotteluihin on osallistunut yli kymmenen kymmen henkilöä eri puolilta maailmaa. Hankkeen aiesopimus oli määrä allekirjoittaa jo ennen joulua Uudessakaupungissa. Olemassaolevan tiedon mukaan aiesopimus syntynee ensi viikolla ja hanke julkistetaisiin seuraavana päivänä Helsingissä. Mikäli neuvotteluissa edetään loppuun asti, sopimus tehtaan rakentamisesta tehtäisiin myöhemmin.

Aiesopimuksen periaatteet hyväksyttiin kaupunginhallituksessa joulukuun alussa salaisessa käsittelyssä. Lisäksi tuotantolaitos vaatii vielä kaavapäätöksen ja rakennusluvan sekä ennen aloittamistaan ympäristöluvan mahdollisine valituskierroksineen.

Uusikaupungin ei ole tarkoitus rakentaa tehdastiloja, vaan keskieurooppalainen yhtiö ja tehtaan rahoittajat etsivät ulkopuolisen rakennuttajan. Uusikaupunki tekee pikavauhtia Betorantien jatkeen valmiiksi tämän vuoden suurimpana investointinaan.

Muun muassa soijarehua eläinrehuteollisuudelle valmistavan tuotantolaitoksen vuotuiseksi kapasiteetiksi on mainittu noin 400.000 tonnia satamaan tuotua soijapapua. Tuotannon päätuote on soijapavun valkuaisen sisältävä rouhe, jonka tuotantomäärä ylittäsi monin kerroin kotimaisen kysynnän.

Uuteenkaupunkiin sijoittuva soijajalostamo käyttää raaka-aineenaan todennäköisimmin eläinrehuhin sallittua geenimuunneltua soijapapua (gm-soijaa), joka on viljelty Etelä-Amerikassa. Noin 90 prosenttia soijan maailmanmarkkinoista käydään gm-soijalla. EU:n hyväksynnän mukaan gm-soijaa voi käyttää raaka-aineena eläinrehujen tuotannossa.

Koska gm-soijasta valmistetulla soijaöljyllä ei ole kysyntää elintarviteollisuuden kuluttajatuotteisiin, on varsin mahdollista, että soijasta puristettua öljyä käytetään biodieselin valmistukseen. Yhdysvalloissa biodiesel tehdään pääasiassa soijaöljystä, Euroopassa rypsi- tai palmuöljystä. Euroopan parlamentin tekemän päätöksen mukaan uusiutuvista lähteistä valmistetun biodieselin osuuden tulisi tämän vuoden lopussa ylittää 5 prosenttia dieselpolttoaineesta. Tavoite vaikuttaa toteutumattomalta.

Svensk Raps on arvioinut tarvitsevansa 70.000-100.000 tonnia rypsiä tyydyttääkseen 3,5 miljoonan tonnin dieselin kulutuksen vaatiman 2-3 prosentin biodiesel-osuuden. Myös venäläisellä Lukoil yhtiöllä on biodieseliä kasviperäisistä raaka-aineista valmistava upouusi tuotantolinja Burgasin jalostamolla Bulgariassa.

Osa soijajalostamon tuotannosta menee kotimaisille ostajille ja rehunvalmistajille ja osa viedään ulkomaille. Tuotantolaitos lisää raskasta maatieliikennettä varsin merkittävästi sataman ja Betorantien välillä.

Laitoksen koneet ja laitteet on tiettävästi jo tilattu ja kuljetusten (noin sata merikonttia) oli määrä alkaa jo joulukuussa Hepokariin Uuteenkaupunkiin.

Aikaisemmin

Eläinrehut kahden ja puolen miljardin euron bisnes Suomessa / Suomalaisten eläinrehujen valkuaislähteeksi tulossa myös geenimuunneltu soijapapu Ukin Uutiset / Kotimaa 31.12.2009

KOMMENTIT

Ukin Uutiset poisti tämän uutisen tänään tilapäisesti kaupunginjohtaja Kari Kosken puhelinsoiton jälkeen. Koski sanoi hankkeen peruuntuvan, jos uutinen menee kansainväliseen levitykseen. Hän sanoi neuvottelujen Lontoossa olevan kesken ja että myös virolainen sijoituspaikka on mahdollinen. Virossa soijajalostamo voitaisiin sijoittaa suoraan satamaan. Uutisessa mainittu aiesopimus oli määrä kirjoittaa Uudessakaupungissa 17.12. Hankkeesta tihkui tietoa usealta taholta, viimeksi kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Jouko Antolan uudenvuodenpuheessa, jossa hän kertoi tulevasta noin sadasta uudesta työpaikasta. Koski itse lipsautti hankkeeseen liittyvän ”70 rekan liikenteen” Betorantien jatkeen investoinnin tultua esille koulujen kuntotarkastukseen esitetyn määrärahan yhteydessä valtuuston kokouksessa. (Sitä, että Betorantien jatke tarvitsi kiireesti sille esitetyn määrärahan kokonaan, ei ollut samassa yhteydessä edes kaupungin rakennusinsinöörin tiedossa).

Kaupunginjohtaja Koski sanoi toimittajan pettäneen kolmannen henkilön luottamuksen. Hän lisäsi, että juttu olisi poistettava, sillä muussa tapauksessa hanke raukeaa ja vastuu siitä lankeaa toimittajalle eli minulle. Koski uhkasi toimittajaa myös hakkaamisella. Epäselväksi jäi miten ja missä yhteydessä sellainen tilanne olisi kohdattava. Pitääkö varautua suureenkin virkamies- ja poliitikkojoukkoon? Kaupunginjohtaja itse on lomalla 10.1. asti.

Jutussa mahdollisista esiintyvistä puutteellisista tiedoista vastuu on yksin toimittajalla. Tilanteen huomioon ottaen puutteet voivat olla asiaan jossain määrin vaikuttavia, mutta eivät muuta hankkeen luonnetta ja kokoluokkaa miksikään.

Onneksi toimittajan työ ei voi olla ja eikä ole nytkään ollut yksinomaan minkään kolmannen osapuolen tietojen varassa. Lainaan valtakunnallisen median toimitusesimiehen käsitystä (juuri tässä) asiassa: ”Onpas mielenkiintoinen asia - Sullahan on selvä skuuppi käsissä. Tottakai tuossa (uutisoinnissa) rikotaan erinäisiä lakeja ja niiden henkeä. Vaikuttaa selvältä kiristykseltä. En kuitenkaan ymmärrä, miksei asiaa voi julkistaa, ... Tehdashan ei voi aloittaa, ennen kuin luvat ovat kunnossa ja kaikki mahdolliset valituksetkin käsitelty. Ilmeisesti kaupunginjohto yrittää ohjata tiedottamista niin, että ehtii ja pääsee ensimmäisenä kertomaan hankkeesta (so. vain sen hyvistä puolista!). Joten anna palaa vaan!"

Lisäksi kuntalain hengen mukaan kunnallisella tiedottamisella on pyrittävä turvaamaan asukkaille mahdollisuuus seurata oman kuntansa asioiden hoitoa, tarvittaessa osallistua päätöksentekoon kuntalaisille varatuin keinoin sekä valvoa kunnan hallintoa.

Journalismi ei voi luopua tehtävästään kertoa kunnan asukkaille miten kunta makaa, tai edes sitä miten valtakunnassa maataan kunnan kannalta.

Uutinen siitä, että useampikin kunta kilpailee laitoksen sijoituspaikasta ei ole ollenkaan harvinainen. Kun kysymys on kansainvälisestä hankkeesta, ratkaisu hoidetaan kansallista tasoa avoimemmin.

Lopuksi kysymys: Onko ilman muuta selvää, että (suomalaisen) maa- ja kotieläintalouden kannattaa hankkia kannattavuutensa ja kannuksensa geenimuunnelluista viljelykasveista ja niistä valmistettujen eläinrehujen käytöstä käsin? Kysymys ei näet tällöin ole siitä, että meillä on työpaikkoja, vaan myös siitä onko tekemisemme ylipäätään kestävällä pohjalla. -OH